"Nuokin henkilöt ovat matkalla turnajaisiin", sanoi Arthur.
"Ovat varmasti", sanoi Lancelot.
"En tunne vaakunaa", sanoi kuningas, "ja näin kaukaa on mahdotonta nähdä, kuka tuo nainen on. Hänen tukkansa on musta."
"Niin onkin", myönsi Lancelot. "Hän on Iseult. Toinen ritari lienee Tristram, ja koska toinenkin näyttää yhtä voimakkaalta, luulen häntä saraseeni Palomidekseksi, Iseultin toiseksi rakastajaksi."
"Et suinkaan tarkoita, että hänellä on kaksi samalla kertaa?" kysyi
Arthur. "Jos olisin sen tiennyt heistä —"
"Ah, en!" vastasi Lancelot. "Tristram on hänen rakastajansa, mutta Palomides jumaloi häntä ja luulen häntä jalommaksi mieheksi, jos muuten on eroa, koska hän ei saa mitään korvausta — eikä vastedeskään saa."
"Iseult ei tietystikään voi herättää toiveita saraseenissa", sanoi
Arthur.
"Siinä on sittenkin jotakin", sanoi Lancelot. "Epäilenpä, koettaako Tristram kovastikaan kääntää häntä oikeaan uskoon. Mutta jos Palomides vaihtamalla uskontoaan voisi voittaa Iseultin omakseen, tunnustaisi hän syntinsä ensimmäiselle tapaamalleen papille. Mutta kristitty tai ei, hän on silti ihmeellinen ritari."
"Olen kuullut sanottavan Iseultia tavattoman kauniiksi", sanoi Arthur.
"Hän onkin kaunis, mutta oma puolisonne on paljon suloisempi."