He ratsastivat muutamia minuutteja äänettöminä.
"Olet siis nähnyt hänet?" kysyi Arthur.
"Olen nähnyt heidät molemmat", vastasi Lancelot.
"Itse olen nähnyt vain Ginevran", sanoi Arthur. "Minkä näköinen Iseult on?"
"Hänen tukkansa on musta, kuten huomasittekin, ja hänen ihonsa on valkoinen. Hänellä on huomiotaherättävät siniset silmät. Pitkät tummat silmäripset. Ne näyttävät kosteilta, ikäänkuin uisivat."
Nyt he ratsastivat jälleen parisataa kyynärtä ääneti.
"Haluanpa melkein ratsastaa tuon seuraavan kentän poikki", sanoi
Arthur, "ja lausua molemmat ritarit tervetulleiksi turnajaisiimme".
"En tekisi sitä, jos olisin sijassanne", sanoi Lancelot. "Jos tervehditte heitä nyt, on teidän pakko ratsastaa matkan loppu heidän kanssaan, jolloin muut turnajaisiin saapuneet loukkautuvat kuullessaan teidän kunnioittaneen paria taistelijaa suojeluksellanne, kahta muukalaista, joista toinen on saraseeni."
"Olet tapasi mukaan ihan oikeassa, Lancelot. Silloin on parasta, ettemme ilmaise heille, keitä olemme. Olen sellaisella tuulella, että tahdon liittyä heidän seuraansa tuntemattomana, kypärinsilmikko ummessa, lausua kohteliaisuuteni naiselle ja hänen molemmille rakastajilleen ja ratsastaa sitten heidän edellään."
"Jos ratsastatte noiden miesten luo kypärinsilmikko ummessa ja jos
vielä kaiken lisäksi puhuttelette naista ilmaisematta itseänne ensin
Tristramille, aloitatte turnajaiset siinä paikassa. Tristram tai
Palomides heittää teidät maahan satulasta."