"Tokkohan", sanoi Arthur. "Mutta minäpä pidänkin varani."
Hän ohjasi hevosensa kentälle iskien kannukset sen kylkiin.
"Jumalan nimessä, Arthur!" huusi Lancelot kiiruhtaen hänen jälkeensä. "Ajatelkaa, mitä teette! Vaikka voisittekin käsitellä noita miehiä, loukkaisitte Iseultia. Mutta ellette halua kunnioittaa häntä, ajatelkaa sentään hieman Ginevraa. Tämä ei tuottaisi hänelle vähääkään kunniaa. Ja paholainen vain tietää, mitä etuja siitä saatte. Katkenneen niskan ehkä."
"Tulen takaisin tuossa tuokiossa", vastasi Arthur. "Tarkoitukseni on hyvä, eikä kukaan ymmärrä sitä väärin."
"Olen seurannut teitä silloinkin, kun olitte järkevä", sanoi Lancelot.
"Minun pitää auttaa teitä nytkin."
Päästyään kentän poikki he ratsastivat kovaa vauhtia Iseultin ja hänen miestensä jälkeen. Tristram ja Palomides kuulivat heidän tulevan ja pysähtyivät. Kun he näkivät Arthurin ja Lancelotin laskeneen kypärinsilmikkonsa alas, peittivät hekin kasvonsa ja odottivat hyökkäystä. Mutta Arthur hämmästytti heitä hidastuttamalla hevosensa vauhtia. Hän ratsasti käymäjalkaa tirkistellen silmikkonsa raoista Iseultia, ja Lancelot ratsasti hänen kintereillään katsellen tiukasti molempia keihäitä. Arthur unohti kokonaan tervehtiä ritareita.
"Hyvää huomenta, kaunis lady", sanoi hän.
"Hyvää huomenta", vastasi Iseult.
Arthur oli jo melkoisen matkan päässä, ennenkuin Tristram huusi hänelle.
"Kuulkaahan nyt, kuka sitten lienettekään, tämä ladyn kärsimä loukkaus koskee minuakin. En haluaisi mielelläni pistää teitä selkään. Kääntykää ympäri!"