"Niinpä tietenkin. Mutta toivon, etteivät he ole täyttäneet päätäsi aatteilla, kuinka sinun tulee käyttäytyä — millaiselle uralle sinun pitää antautua, ja niin edespäin."
"Luulen alkavani ymmärtää, millaiseksi mieheksi haluan tulla", vastasi Galahad. "Olen suuressa kiitollisuudenvelassa kuningattarelle hänen antamastaan avusta."
"Tämä asia on tärkeä, jonka olen varannut sinulle", sanoi Arthur.
"Oletan, että voit lähteä matkalle heti?"
"Milloin vain käskette."
"No niin", sanoi Arthur, "pue varusteet yllesi, satuloi hevosesi ja ole valmis ratsastamaan tuosta portista viidentoista minuutin kuluttua."
Hän nousi seisaalle, ja Galahadkin ponnahti pystyyn.
"Olen valmis. Mutta ette ole ilmoittanut minulle, minne pitää ratsastaa."
"Odotan sinua täällä", vastasi Arthur. "Satuloi hevosesi. Ilmoitan sinulle asian, kun lähdet matkallesi."
Niinä muutamina minuutteina, jotka Galahad viipyi poissa, Arthur käveli edestakaisin. Muuan ohikulkeva tallimies kosketti lakkiinsa, mutta kuningas ei huomannut sitä. Hän kohotti katseensa äkkiä kuullessaan kavioiden kapsetta. Galahadin haarniska oli uusi ja vieläkin kiiltävä. Kypärän silmikko oli ylhäällä, ja kiihkeät kasvot näyttivät erittäin nuorilta.
"Olen valmis matkaan", sanoi hän.