"Ymmärrän", sanoi Elaine. "Ginevra pitää siis yksinään huolta keskustelusta… Mistä hän sinulle juttelee, Galahad?
"Tulevaisuudestani — mikä minusta tulee. Pidän hänestä senvuoksi niin paljon, että hänellä on jaloimmat ihanteet, mitä milloinkaan olen kuullut. Hän tietää minun menestyvän tarpeeksi hyvin taistelijana, mutta sanoo tahtovansa, että minusta kehittyisi ihan uudenlainen mies, sellainen, jollaisiksi hänen mielestään miesten pitäisi kehittyä sivistyneemmässä maailmassa — niin etteivät he riitelisi naisista ja tuhlaisi tarmoaan sellaiseen — ymmärrät kyllä tarkoitukseni — vaan seuraisivat jotakin loistavaa mielikuvaa loppuun saakka. Kunnes tapasin hänet, ei minulla ollut aavistustakaan, kuinka ilkeältä tavallinen elämä minusta tuntui — hän pani minut tajuamaan oman makuni."
"Mitä sinä nimittäisit tavalliseksi elämäksi?"
"No sitä, jota miehet tavallisesti viettävät, kosiskellen naisia, ja niin edespäin."
"Ja Ginevrako auttaa sinua kohoamaan sen yläpuolelle?"
"Äiti, hänellä on hurmaava tapa saada minut käsittämään sen uran jalous, jolle hän toivoo minun antautuvan. Nyt voin ymmärtää, miksi sanotaan hänen innoittaneen miehiä, kuten isääni ja kuningasta."
"Ovatko he esimerkkejä siitä, mitä hän haluaa?" kysyi Elaine.
"Tietysti, mutta hän näyttää ajattelevan, että vielä voisi olla jotakin — en tahdo sanoa parempaa — mutta ehkä olisi helpompi seuraamalla heidän esimerkkiään edistyä oikein pitkälle."
Elaine istui tarkastellen häntä. Hänen katseensa teki Galahadin epämääräisesti levottomaksi.
"Sinun on parasta laittaa itsesi kuntoon päivällistä varten", sanoi
Elaine. "Huoneesi odottaa sinua — samassa kunnossa kuin lähtiessäsi."