Aterian aikana Elaine ei kysellyt häneltä Camelotin elämästä, vaan huvitti häntä kotiuutisilla, sitten lähettäen hänet kuluttamaan iltapäivänsä kartanon muiden miesten seurassa, jotka kaikki olivat uteliaita näkemään hänet ja ylpeitä hänen alkavasta merkityksestään suuressa maailmassa. Mutta illalla hän istui Elainen vieressä kaari-ikkunan ääressä ja katseli puutarhaa.
"Kuinka kauan voit viipyä luonamme?"
"Kuningas salli minun itseni määrätä ajan", vastasi Galahad. "Luulen, että lähden paluumatkalle huomenna. Hän lupasi lähettää minut tärkeälle asialle, ja haluan kiihkeästi mennä takaisin sinne. Toivoakseni saan piakkoin ratsastaa tätä tietä pitkin usein, äiti."
"Silloin on hauskaa tavata sinua", sanoi Elaine. "Olen ajatellut sitä, mitä kerroit kuningattaresta. Galahad, en ollut kuvitellut sinua muuksi kuin pojaksi. Kuinka hän tiesi sinun harrastavan rakkausasioita?"
"Enhän minä niitä harrasta."
"Mutta hän neuvoi sinua, ettet olisi samanlainen kuin ne miehet, jotka kosiskelevat naisia. Minun mieleeni ei olisi koskaan pälkähtänyt jutella sinulle sellaisista asioista."
"Ehkä olisi, äiti, jos olisit elänyt hovissa. Olen kertonut sinulle, kuinka paljon pidän sikäläisestä elämästä — mutta olen saanut tietää myös eräitä vastenmielisiä asioita, joita joskus sattuu noiden ihmisten joukossa. Siellä kerrotaan parista kolmesta uljaasta miehestä, kuten Gawainesta, että he rakastelevat naisia, jos naiset sallivat sen tapahtua, ikäänkuin he olisivat naimisissa. Ja siellä onkin sellaisia naisia. Kuulin hirvittävän jutun Gawainesta, että hän muutamia vuosia sitten oli käyttäytynyt sillä tavalla erästä sievää tyttöä kohtaan, ja tyttö oli synnyttänyt lapsen. Sitten tyttö tietysti tappoi itsensä."
"Kuinka hirmuista!" sanoi Elaine. "Miksi hän tappoi itsensä?"
"Hän ei voinut elää sellaisen häpeän jälkeen. En ymmärrä, kuinka Gawaine kehtaa katsoa ihmisiä silmiin. Mutta juuri sitä kai kuningatar ajatteli, kun hän neuvoi minua oikealle uralle."
"Pitäköön hän huolta omista asioistaan", sanoi Elaine. "Poikani ei kaipaa neuvoja häneltä."