"Kuka muu olisi uskaltanut kertoa?"
"Hän sanoo saaneensa tietää sen sattumalta. Hän ei tietysti halunnut mainita henkilön nimeä — mutta luulen hänen kuunnelleen jonkun miehen puhetta."
"No niin, sille ei nyt voi mitään", sanoi Lancelot. "Hänen piti saada se tietää. Onko hän syvästi loukkaantunut? Sen tähdenkö hän ei halua puhutella minua?"
"Niin, hän tuntee haavoittuneensa. Hän sanoo, ettet sinä eikä hänen äitinsä enää kuulu hänen ihanteihinsa."
"Todellako?" kysyi Lancelot. "Aikooko hän tuomita meidät?"
"Hän on jo tuominnut."
"Kun hän oppii enemmän elämästä, käy hän suopeammaksi", sanoi Lancelot.
"Hän on vielä niin nuori. Olipa paha, että hän kuuli sen niin pian.
Selitit tietysti hänelle asian oikein, vai mitä?"
"Luulen tehneeni sen. Sanoin mitä suinkin voin puolustukseksesi — selitin, että siitä voi syyttää vain Elainea, ja väitin, että melkein kaikilla miehillä on heikot hetkensä."
"Olisit voinut tehdä jotakin vielä parempaa, Ginevra, ja oikeudenmukaisemmin."
"Kenties olisin. Soisin, etten olisi ollut niin ankara Elainelle…
Lancelot, miksi et mene hänen kanssaan naimisiin Galahadin vuoksi?"