"Ette ole tyhmä — olette ihmeellinen", sanoi Ettard. "Pidän teistä siksi, ettette ymmärrä. Tarkoitin yksinkertaisesti vain sitä, että on hauska tavata ja puhutella teitä. Syvennytte tämän jälkeen kaiketi tärkeihin tehtäviin kaukana luotamme, ja tulemme siis tapaamaan toisiamme hyvin harvoin, minkä vuoksi toivoin näitä muutamia minuutteja. Olen iloinen, että sain ne, vaikka pelkäsittekin puhutella minua."
"Enkä pelännyt", väitti Galahad.
"Eikö ole ihme, että kuuluisa mies, joka on lähdössä taisteluun — kai louhikäärmeitä vastaan tällä kertaa? — pelkää puhutella yhtä ainoaa vaarallista naista!"
"En pelännyt, olin vain kiireissäni", sanoi Galahad. "Minulla on tärkeä sitoumus täytettävänä."
Hän oli hyvin vihainen, kun Ettard nauroi.
"Huusin teille", sanoi Ettard. "Kuullessanne pahaenteisen ääneni ette uskaltanut täyttää tärkeää sitoumustanne. Pelästyitte varmaankin niin kovasti, ettette voinut lähteä juoksemaan."
"Sanokaapa, mistä te oikeastaan puhutte?" kysyi Galahad.
"Ette ole kohtelias tänään, ritari Galahad. Kiusoittelin vain teitä senvuoksi, että siitä asti, kun kuningatar näki teidän suutelevan kättäni, olette karttanut minua kuin ruttoa."
"Se ei ole ollut syynä", vastasi Galahad. "Tarkoitan —"
"Mitä?"