"Pyydän, ettette tekisi sitä Se on vain pahaksi."
"Mutta ei varmaankaan miksikään vahingoksi. Tekoni oli tyhmä — vähin, mitä nyt voin tehdä, on selittää heille vaikutteeni. Menen heidän luokseen yksinäni muutamiksi hetkiksi."
"Yhä pahempaa", sanoi Lancelot. "Minun täytyy tulla mukananne sinne."
"Sanon jälleen", sanoi Arthur, "että menen puhuttelemaan heitä yksinäni".
"Ja minä toistan jälleen vielä paremmalla syyllä", vastasi Lancelot, "että minunkin pitää lähteä sinne katsomaan, että pääsette sieltä hengissä takaisin".
VI
Ellei Arthur olisi katsonut Iseultia, ei Galahad olisi syntynytkään.
Tai ellei Bromel olisi tullut vielä kerran rukoilemaan Elainea.
Tai ellei Bors, Lancelotin serkku, olisi sattunut ratsastamaan
Pelles-kuninkaan linnan ohi.
Bromel, tietysti, oli tuskin tervetullut, mutta hänet oli kuitenkin päästettävä sisään.
"Ettekö ole muuttanut mieltänne ollenkaan?" aloitti hän.
"Ah, kyllä!" sanoi Elaine. "Olen paljoa järkevämpi — edistynyt tavattomasti. Mutta en haluaisi laskea siitä leikkiä. Olen pahoillani teidän vuoksenne, koska tiedän, miltä teistä tuntuu."