Galahadin kasvot olivat kalpeat, mutta hän näytti muuttuneen raudaksi.
Hänen äänensä oli yhtä vakava kuin katseensa ja kätensä.
"Jos kerran on niin, on se niin… Saan sen kyllä selville… Kysyn
Ginevralta."
"Hyvä Jumala! Kaikkea muuta, mutta ei sitä!"
"Miksi ei?"
"Koska se ei ole totta. Valehtelin teille, Galahad. Jos jatkatte tätä typerää ilkeätä puhettani tahraatte isänne nimen hänen nimensä kanssa. Voi, kuinka pahoillani olenkaan, Galahad — niin pahoillani!"
Galahad kääntyi lähtemään.
"Tuskinpa olette niin pahoillanne kuin minä", sanoi hän.
"Saanko sanoa viimeisen sanan, ritari Galahad?"
Galahad pysähtyi.
"Kun sanoin häntä rakastajaksi, ylistin häntä. Mutta te näytätte ottavan sen toiselta kannalta. Useimmat ihmiset ajattelevat, ettei voi olla mitään niin ylevää ihailua kuin sellaisen miehen rakkaus. Monet naiset panisivat siitä autuutensakin vaaraan."