Galahad odotti, oliko Ettardiila vielä jotakin sanottavaa. Sitten hän jatkoi hitaasti matkaansa. Ettard katseli ketojen yli kaukaista metsää kohti, mutta ei nähnyt mitään.
* * * * *
Ginevra katseli ikkunastaan samaa maisemaa. Ei hänkään nähnyt sitä. Hän oli ollut apealla mielellä muutamina viime päivinä. Galahad oli niin kuohuksissaan, ettei nähnyt kuningattaren huolestunutta ilmettä.
"Odotin teitä aikaisemmin", sanoi kuningatar.
"En voi puolustaa epäkohteliaisuuttani, kuningatar. Minut pysäytettiin matkalla, mutta minun ei olisi pitänyt mukaantua siihen… Otaksun teidän tietävän, että lähden matkalle jälleen huomenna."
"Kuningas puhui minulle jotakin piakkoin tarjoutuvasta uudesta tehtävästä, ja isänne kertoi teidän lähtevän huomenna. Hän on hyvin ylpeä teistä, Galahad."
Galahad kumarsi hieman, ikäänkuin hänen isänsä olisi ollut läsnä. Hänen kielensä tarttui kiinni hänen kitalakeensa.
"Viekö matkanne teidät jonnekin äitinne läheisyyteen?" kysyi Ginevra.
"Ei, kuningatar."
Kuningatar hymyili heikosti.