"Sinun ja kuningattaren iässä on hieman eroa. Ja sinä olet tottunut neuvottelemaan hänen kanssaan, ikäänkuin kysyisit neuvoa oraakelilta. Ratkaisu ilmestyy jonkun tytön hahmossa, josta saattaa tulla toverisi. Nainen, jota minä rakastan, on antanut minulle sielun. Kun tiedät enemmän, myönnät kyllä, että se on melkein samanlainen sielu kuin sinunkin saavuttamasi. Mutta hän antoi minulle itsensäkin. Olen hänelle kiitollinen molemmista lahjoista."
"Me kaksi emme milloinkaan ymmärrä toisiamme", sanoi Galahad. "Ellet olisi isäni, en tahtoisi kuunnella tällaista puhetta. En ole ikinä kuullut mitään niin alhaista."
Lancelot pysäytti hevosensa.
"Onnea matkalle!" sanoi hän. "Käännyn takaisin tästä. Ellen olisi isäsi, en olisi viitsinyt tuhlata niin paljon sanoja hävyttömälle nuorelle hölmölle. Syy väittelyyni kanssasi on tarpeeksi yksinkertainen minun kannaltani. Eräässä merkityksessä — ihmettelen, voitko käsittää tätä ajatusta — ajattelen sinua poikanani. En saa koskaan toista. Tahdon, että sinusta tulee parempi mies kuin kestään meistä. Mutta inhosi kaikkea alhaista kohtaan saattaa käydä liian voimakkaaksi miellyttääkseen minua. Jos tahdot tulla suureksi, pitää sen näkyä käytöksestäsi — se ei ainoastaan riitä, että arvostelet. Jokainen voi nähdä vian ja epäonnistumisen. Älä tuhlaa tarmoasi tuomitsemiseen — tee paremmin itse. Se on vaikeata. Senvuoksi ovatkin suuret miehet niin harvinaisia."
"Se olisi helpompaa", vastasi Galahad, "ellen olisi sinun poikasi".
Lancelot käänsi hevosensa ja kannusti sen laukkaan Camelotia kohti. Galahad katseli hänen menoaan, veti sitten silmikkonsa alas ja kääntyi päämääräänsä kohti.
V
Lancelot karttoi hoviväkeä lopun päivästä. Illalla hän kysyi Ginevralta, saisiko puhutella häntä hetkisen. Arthurilla oli jotakin hommia Gawainen ja Borsin kanssa. Kuningatar vei hänet huoneeseensa torniin ja puhui ensin.
"Olen menettämäisilläni rohkeuteni, Lancelot. Hän saa sen selville jonakin päivänä."
"Mitä on tapahtunut?"