"Niin, hän sanoi sen eräänä iltana, mutta en tiennyt teidän ja hänen ajatelleen sitä yhdessä. Otaksun, että teistä tulee raaka ja kova, kuten noista miehistäkin tavallisesti, jotka ottivat osaa sellaisiin huvituksiin. No niin, olen iloinen, että tunsin teidät turmeltumattomana kautenanne."
"En muutu niin — lupaan sen, kuningatar."
Ginevra hymyili.
"Kuningatar, jos tietäisitte ajatukseni, kun ratsastin Lianouriin päin, ymmärtäisitte, mitä ihanteemme merkitsivät minulle. Ellei teitä olisi ollut, en olisi palannutkaan. En kuningas Arthurin enkä yhteisen suunnitelmamme tähdenkään."
"Mitä teillä on kuningasta vastaan?" kysyi Ginevra.
"Kuningatar, ollessani hänen kanssaan minun pitää olla isäni läheisyydessä."
Ginevra tunsi hetken koittaneen. Välähdyksessä hän näki, mille kannalle hänen piti asettua.
"Teidän olisi pitänyt antaa jo anteeksi isällenne, Galahad."
"Te ette tiedä", sanoi Galahad. "Te ette tiedä."
"Ellen tiedä, pitää teidän kertoa se minulle. Mitä ajattelitte ratsastaessanne Lianouriin?"