"Hyvä on", sanoi Ginevra, "ottakaa se vaikka siltä kannalta. Otaksukaa hänen rakastaneen hyvää naista, ennenkuin hän kohtasi äitinne, ja otaksukaa, että äitinne onnistui jollakin hetkellisellä lumousvoimalla murtaa isänne uskollisuus, ja otaksukaa isänne palanneen jälkeenpäin oikean lemmittynsä luo, joka oli tarpeeksi jalo ymmärtämään ja antamaan anteeksi. Otaksukaa, ettei tämä nainen estänyt isänne naimisiinmenoa äitinne kanssa, vaan äitinne, joka teki onnellisen rakkauden mahdottomaksi tälle naiselle. Mitä siitä ajattelette?"
"Hänen olisi pitänyt mennä naimisiin ainakin toisen kanssa", sanoi Galahad. "En voi ymmärtää näitä otaksumia, kuningatar. Ehkä se johtuu siitä, kuten sanoitte, että tiedän niin vähän maailmasta — mutta siitä, millainen maailma tämä on, opin vielä tietämään enemmän. Isäni olisi pitänyt tehdä päätöksensä."
"Sanoitte minun puolustavan häntä", sanoi kuningatar. "Luulen teidän ajattelevan, että tämä asia on alentanut häntä — jollakin tavoin häväissyt, vienyt hänet alemmas siltä asteelta, jolla hän ennen oli. Ollakseni rehellinen naista kohtaan minun pitää sanoa, että nainen auttoi häntä vapautumaan monesta jokseenkin raa'asta piirteestä. Muistan sen ajan, jolloin isänne tunteet eivät olleet sellaisia, joita sanoisimme hienoiksi, ja jolloin hänen käytöksensä, paitsi karkeaa rehellisyyttä, oli kehittymätön. Arthur ja hän olivat silloin kuningaskunnan perustamispuuhissa tai juuri saaneet sen valmiiksi, ja taistelukirveen taitava käyttäminen oli heidän mielestään suurinta täydellisyyttä. Nainen auttoi häntä kehittymään ystävälliseksi ja kaipaamaan hienoutta. Voitte ehkä sanoa, että hänen olisi pitänyt joutua tämän innoituksen esineeksi synnittä. Hänen olisi pitänyt rakastua parempaan naiseen. Myönnän sen. Mutta noina aikoina ei naisissa ollut paljoakaan valitsemisen varaa. Luulen, että jos isänne olisi tuntenut jonkun täydellisesti hyvän naisen, ei tämä tarina hänen menneisyydestään vaivaisi teitä."
"Jos hän olisi tullut tänne nuoruudessaan ja tavannut teidät!" sanoi
Galahad.
"On eräs toinenkin seikka", sanoi kuningatar. "Kysyitte, miksi hän ei nainut toista heistä. Kerron sen teille. Hän ei voinut naida äitiänne, koska hän rakasti toista, eikä hän voinut naida tätäkään naista, koska hänellä oli jo mies."
"Hän ei kai ole varastanut kenenkään kukkaroa, vai onko?" kysyi
Galahad. "Muuta ei enää puutu."
"Sitä ei voi mitenkään puolustaa", sanoi Ginevra, "mutta tietysti oli nainen syyllisempi. Epäilemättä hän sanoisi, että hänen miehensä oli tuottanut hänelle pettymyksen tai etteivät he tulleet toimeen tai että avioliitto oli ikävä. Luullaan, ettei hänen miehensä neuvotellut hänen kanssaan avioliitosta — otti hänet vain kuin maksuksi velasta, kun oli tehnyt arvokkaan palveluksen naisen isälle. Teidän pitää tietää nämä heikot selitykset pulmaan, Galahad — parempia en voi tarjota. Kun kaikki on sanottu, olemme siinä, mistä lähdimmekin."
"Emme oikein", sanoi Galahad. "Ensin sanoitte, ettette tiedä, kuinka voisin antaa heille anteeksi. Haluan kerrankin, kuningatar, että sanoisitte minulle, miksi ajattelette heidän olevan väärässä."
"Minä sanonkin sen."
Galahadin hämmästykseksi hän nousi korkealta tuoliltaan, tuli hitaasti hänen luokseen, otti hänen kasvonsa käsiensä väliin ja suuteli hänen otsaansa.