"Kyllä minä haluan", vastasi Lancelot. "Mille asialle?"
"Tahdon, että lähdet tapaamaan ja ilahduttamaan Elainea vielä kerran. Mustasukkaisuuteni on loppunut. Hän menetti miehensä ja on nyt menettänyt poikansa. Olen jollakin tavalla vastuunalainen. Toivon, että ratsastaisit sinne ja olisit ystävällinen."
"Voit turvallisesti kehoittaa minua", sanoi Lancelot, "koska tiedät, etten tahdo sitä tehdä".
"Kyllä sinä lähdet, kun kerran minä tahdon."
"Ginevra, et sinäkään tahdo. Nautit vain epäitsekkään aatteen riemusta, mutta sinä ja minä tiedämme, missä on raja."
"Tarkoitan sitä, mitä sanonkin — tahdon, että lähdet Elainen luo ilahduttamaan häntä. Sinun ei tietysti tarvitse siinä liioitella. Mutta olen vapautunut taipumuksestani mustasukkaisuuteen ja toivoakseni alan olla kohtuullinen."
"Jos alat jälleen puhua tästä aiheesta", sanoi Lancelot, "sallin sinun puhua, mutta älä kuvittelekaan, että voisin ottaa sen vakavalta kannalta. Luulen todella, että olet tulemaisillasi hysteeriseksi. Galahadin inho ja hänen katoamisensa taivaanrannan taakse tuntuvat sinusta luonteen harjoittamisen mestarinäytteiltä, ja riemusi innostuksessa haluat olla runsaskätinen. Jättäkäämme se siihen. Jokainen Elainelle suomani lohdutus näyttäytyisi liian suureksi. Olen niin taitamaton, etten voisi sanoa hänelle, kuinka pahoillani olen, että hän on menettänyt minut, enkä selittää sitäkään, miksi ylpeilet Galahadin karkoittamisesta. Etkä sinä halua, että menisin liiallisuuksiin siinä. Todellakin, Ginevra, mitä ajattelisit sellaisesta lohdutuksesta, joka loppuu rakkauden puutteessa?"
"Ei sekään huolestuttaisi minua nyt", vastasi Ginevra. "Olen saanut osakseni kaikkea, mitä elämä on voinut tarjota. Olen saanut aikaan sen, mitä tarkoitinkin."
"Kuulostaa siltä", sanoi Lancelot, "kuin olisit lopettanut välisi minun kanssani. Jos olet, älä koetakaan määrätä seuraajaasi minun suosiooni."
"Et voi saada minua toivottomaksi tänään", sanoi Ginevra. "Ivailusi on ihan turhaa. Niin, jos haluat tietää, luulen rakkautemme tulisimman osan palaneen loppuun. Tästä alkaen on meillä vain ystävyytemme ja muistomme, Lancelot. Kaiken hellyyteni, mitä minulla oli jälellä, annoin pojalle."