"Vaimoni", sanoi ritari Bernard, "kuoli viisi vuotta sitten. Hän piti hyvin paljon ruusuista."
"Pyydän anteeksi, en tiennyt sitä", sanoi Lancelot.
He kävelivät polkuja pitkin.
"Olemme kuulleet silloin tällöin kertomuksia hyvin kuuluisasta pojastanne, ritari Lancelot."
"Se ilahduttaa minua", sanoi Lancelot. "Galahad on mielestäni melko lupaava."
"Enemmänkin, sanoisin. Olemme kuulleet kertomuksia hänen tavattoman jalosta luonteestaan. Juuri sitä olemme odottaneetkin teiltä, ritari Lancelot, että kasvattaisitte poikanne niin hyvin."
"Se ei ole minun ansiotani ollenkaan", sanoi Lancelot.
"Vaatimattomat isät sanovat aina niin, ja minä myönnänkin äidillä olevan suurimman ansion siihen, että pojasta kehittyy kunnon mies" sanoi ritari Bernard, "mutta myös miehellä on siinä jotakin tekemistä".
Lancelotin mielestä voitiin siirtyä puhumaan muustakin.
"Teillä on kai poika itsellännekin, ritari Bernard?"