"Jos Lancelot menee naimisiin hänen kanssaan", sanoi Anglides, "luulen
Galahadin ehkä palaavan".
"Tietysti — he ovat ajatelleet sen valmiiksi, saatte olla siitä ihan varma. Lancelot ei ole sellainen mies, että hän pysyisi toimettomana ja antaisi poikansa uran turmeltua."
"Minusta on niin ikävä ajatella Ginevraa", sanoi Anglides.
"Aihe on käynyt minullekin inhoittavaksi", sanoi Bors. "Ajattelen häntä niin harvoin kuin mahdollista."
V
Kun Lancelot palasi ritari Bernardin taloon, pysähdytti hän hevosensa aukeaman reunaan nauttiakseen vielä kerran paikan rauhallisuudesta metsänlaidassa ja vallien juurella kimaltelevasta kuvastinkirkkaasta vedestä. Hän odotti nähdäkseen, tulisiko joutsen uiden tervehtimään. Kartano oli viehättävä, ja hän oli iloinen tietäessään saavansa viettää vielä toisen yön vanhan katon alla.
Ritari lausui hänet tervetulleeksi hallissa ja kysyi uutisia turnajaisista.
"En ole tekemisissä sellaisen urheilun kanssa itse", sanoi hän, "enkä ole koskaan ollut taitava siinä, mutta tyttäreni on ollut oikein kuumeissaan turvallisuutenne vuoksi — hän oli varma, että joudutte siellä vaikeuksiin. Minä en ollut huolissani, mutta tunnen sentään huojennusta nähdessäni teidät näin terveenä."
"Siinä ei ollut mitään huolehtimisen syytä", sanoi Lancelot. "Olimme kaikki ystäviä, ja olen harjaantunut suojelemaan itseäni. Missä Elaine on?"
"Hän tulee tänne heti. Hän on liian tunteellinen, lapsiraukka — elämä tulee kohtelemaan häntä kovasti."