Hänen ilmeinen ihastuksensa koski Lancelotiin. Turnajaiset olivat olleet perin joutavat, tai ehkä hän oli tulossa vanhaksi. Lapsi liioitteli.
"Toivoisin olleeni siellä", sanoi Elaine. "Mutta voin melkein nähdä, mitä teitte. Olitte ihmeellinen, ritari Lancelot!"
"En ollenkaan! Hyvin tavallinen vain, Elaine, vannon teille."
Ritari Bernard näytti pitävän keskustelusta. Hän istui lähellä kuunnellen. Elaine katseli Lancelotia suurilla ihailevilla silmillään, ja Lancelot tunsi itsensä narrimaiseksi.
"Oliko siellä naisiakin?"
"Muutamia vain — en kuullut, keitä he olivat."
"Oliko kuningatar siellä?"
"Ei", vastasi Lancelot. "Satun tietämään, että hän jäi kotiin."
"Olen kuullut, että hän on hyvin kaunis", sanoi Elaine. "Isä näki hänet kerran, ja isän mielestä hän oli kaunis."
"Hyvin kaunis, todellakin", myönsi ritari Bernard.