"Se, mitä ette ehdi sanoa, saa jäädä huomiseksi."
"Minun ei pitäisi kysyä sellaista asiaa — mutta minun täytyy saada tietää, minun täytyy todellakin, ritari Lancelot."
Hänen kasvonsa olivat yhtä lapselliset kuin silloinkin, jolloin
Lancelot näki ne ensi kerran.
"Ritari Lancelot, aiotteko lähteä luotamme huomenna?"
"Kyllä."
"Haluatteko ottaa minut mukaanne?"
"Toivon isänne tuovan teidät piakkoin Camelotiin, Elaine. Toivon sitä kaikesta sydämestäni."
"En tarkoita sitä, ritari Lancelot. Minun oli pakko kysyä… Minun piti saada tietää, ymmärrättekö te."
Lancelot tuijotti häneen, voimatta ymmärtää, että Elaine oli sanonut, mitä ajatteli.
"Tokko ymmärrän?"