"En oikein usko, tiedättekö, mikä oli mitäkin", sanoi veli Martin.
"Mutta te saatte toistaiseksi jatkaa."
"Vähän jälkeenpäin, kun rakkautemme oli alkanut, vuoden verran myöhemmin, kohtasin erään tytön, joka tarjosi itseään minulle — ei millään julkealla tavalla, minun on pakko myöntää se, vaan rehellisesti. Hän pyysi rakkauttani elämänsä yhdeksi hetkeksi, vaikka tiesikin koko ajan minun rakastavan Ginevraa. Olen tottunut väittämään, että hän petti minut siihen, mutta nyt tunnustan himoinneeni häntä. Hän oli hyvin houkuttava. Olen katunut sitä yhdestä tai toisesta syystä siitä alkaen. Riittääkö se?"
"Tämä näyttää selvältä asialta", vastasi veli Martin. "Mutta olen ihmetellyt, miksi puhuitte Ginevrasta mainitsematta sitä asian puolta, joka huolestuttaisi minua enimmän. Ette näytä kysyvän itseltänne, mitä Arthur, hänen miehensä ja ystävänne, tästä kaikesta ajatteli."
"Tiedän, mitä Arthur ajattelee siitä", vastasi Lancelot.
"Kuinka te voitte sen tietää?"
"Kysyin häneltä. Juuri senvuoksi olenkin nyt täällä. En voinut sietää ajatusta, että olen petollinen hänelle, ja jouduin sellaiseen kohtaan, jolloin olisin mieluummin kuollut hänen miekkansa iskusta kuin enää piilottanut tätä salaisuutta. Menin senvuoksi rehellisesti hänen luokseen ja tunnustin rakastavani hänen vaimoaan liiaksi. Otaksuin sitä rehellisimmäksi keinoksi päästä asiasta."
"Milloin se tapahtui?" kysyi veli Martin.
"Ihan äskettäin."
"Rakastitte häntä liiaksi", sanoi veli Martin, "mutta ette rakastanut häntä tarpeeksi. Olisin sanonut sitä rehelliseksi teoksi, jos olisitte mennyt Arthurin luo parikymmentä vuotta sitten. Mitä kuningas sanoi?"
"Hän sanoi tienneensä sen jo jonkun aikaa. Melkein heti häiden jälkeen hän sanoi huomanneensa Ginevran menneen naimisiin hänen kanssaan muovaillakseen hänet toisenlaiseksi. Hän ei olisi välittänyt siitä, kertoi hän, jos hänellä olisi ollut enemmän vapautta, mutta koska hänellä oli kuningaskunta hallittavanaan, oli hänellä liian paljon hommaa ehtiäkseen uudistua. Silloin hän huomasi Ginevran kääntävän tarkkaavaisuutensa minuun, ja vaikka se loukkasikin häntä, sopi sitäkin järjestelyä puoltaa jollakin tavalla. No niin… juuri siksi olen täällä. Kun Arthur puhui minulle siten, en kehdannut katsoa maailmaa kasvoihin."