"Teidän pitää myöntää, että olen rakastanut teitä uskollisesti", sanoi ritari Bromel.
"Minä myönnänkin sen", vastasi Elaine. "Te tulette alituisesti tänne isäni linnaan, vannotte, että sydämenne on murtunut ja uskottelette, että se mahdollisesti paranee, jos vain menen naimisiin kanssanne. Ajattelette, että minun pitäisi vastata siihen kiitoksillani ja ruumiillani. Tuo aate on hullunkurinen, että mies voi hankkia itselleen naisen, toistamalla alituisesti, kuinka kiihkeästi hän haluaa naista omakseen. Ritari Bromel, en aio teeskennellä kiitollisuutta. En tahdo kiittää teitä sen tarjoamisesta, mistä te tiedätte minun olevan piittaamatta."
"Olette tuskin kohtelias", vastasi ritari Bromel, "ja ellen olisi houkkio, jättäisin teidät nyt. Mutta rakastan teitä, siinä koko juttu, eikä kukaan luovu rakkaudestaan, ennen kuin hänen on pakko."
"En rakastu koskaan teihin", sanoi Elaine. "Luopukaa siitä nyt ja hakekaa joku toinen tyttö. Olette vielä nuori, mutta aika kuluu, ja jos te haaveilette kodista ja perheestä, pitää teidän toteuttaa aikomuksenne nopeammin. Olette tuhlannut kolme vuotta."
"Ettekö tekin kaipaa kotia ja perhettä?" kysyi ritari Bromel. "Luulisin jokaisen naisen ikävöivän niitä."
"Bromel, olette kiltti poika, mutta jokainen lisäämänne sana tuo minulle vain uudestaan varmuuden siitä, etten saa menettää sydäntäni teille. Te poikkeatte asiasta. Ei, en halua kotia, eikä minulla tällä hetkellä ole mitään kunnianhimoa varustaa ainoatakaan miestä perheellä. Te ajattelette, että olen jo tarpeeksi vanha, voidakseni tuntea sukupuoleni vaatimukset ja äidillisen vaiston. Olen onnellinen isäni kanssa täällä, ja lasten synnyttäminen on ymmärtääkseni vastenmielinen kokemus."
"Toivoisin, ettette puhuisi niin", sanoi Bromel. "Se on rivoa ja raakaa, enkä huomaa siinä mitään järkeä. Mistä saatte sellaisia mielipiteitä? Te tahraatte vielä mielenne."
"Tuoliako, mitä sanoin sukupuolesta ja lapsista?"
"Niin."
"Hyväinen aika, minähän sain sen teiltä. Te vihjailette aina niihin. Tietysti on mieleni tahraantunut. Jos rakastaisin teitä, menisin naimisiin kanssanne, ja me saisimme nuo lapset, mutta te olette tehnyt minusta niin itsetietoisen, että epäilen, kykenenkö milloinkaan rakastumaan keneenkään."