Ritari Bromel meni tornin ikkunan luo ja katsoi linnanpihalle. Hän seisoi selin Elaineen. Liian lihava viiriäiskoira heräsi unestaan Elainen tuolin vieressä ja käveli huoneen poikki tarkastelemaan, mitä ritari Bromel katseli. Elaine istui katsellen noita molempia selkiä. Sitten hän katseli käsiään ja tarkasteli muuatta sormeaan.
"Ellette olisi kiusannut minua, olisimme voineet olla hyviä ystäviä."
Kuullessaan hänen äänensä viiriäiskoira palasi hänen luokseen ja nukkui jälleen. Ritari Bromel ei liikahtanut ikkunan luota. Elaine ryhtyi jälleen jatkamaan koruompelustaan.
"Isänne miehet ovat kovassa touhussa", sanoi ritari Bromel. "Siellä on todellinen meteli."
"Niin, hän käski isännöitsijän laittaa talon hyvään kuntoon. Ritari
Lancelot tulee tänne."
Ritari Bromel kääntyi häneen päin.
"Ah, tuleeko hän tänne? Milloin sitten?"
"En tiedä, mutta isäni odottaa häntä piakkoin."
"No niin, en tietysti voi kilpailla ritari Lancelotin kanssa."
Elaine nauroi hänelle.