"Koska tunnette hänet", sanoi kuningas. "Voimme ehkä lähettää hänelle sanan, että hän tulisi tänne päivälliselle. Hän on luullakseni nyt tuolla sillan luona."
"Eikö siitä tulisikin onnellinen sovinto?" sanoi Elaine.
"Kun vain haluat sitä, isä, voit varmasti —"
"Ratsastin juuri äsken sillan kautta", sanoi Bors. "Hän ei ole siellä."
"Ehkä se onkin yhtä hyvä", sanoi Pelles. "Tämä asia järkyttää häntä yhtä kovasti kuin minuakin. Elaine, annatko sinä päivällismääräykset, vai annanko minä?"
"Anna sinä, isä. Teet sen paljoa taitavammasti kuin minä."
"Olen luonanne jälleen kolmen minuutin kuluttua, ritari Bors", sanoi
Pelles ja hävisi näkymättömiin ovesta.
"Otaksun teidän ymmärtäneen", sanoi Elaine. "Isäni on hölmö."
"En ole koskaan ajatellut sitä hänestä."
"Ajatelkaa nyt. Toivon, ettette tappanut Bromelia."