"Jos hiemankaan välittäisit perheemme maineesta, isä, et esittäisi minua ritari Borsille tällaisilla sanoilla. Ihailen kyllä ritari Lancelotia, mutta kukapa ei niin tekisi?"
"Ihan oikein", sanoi Bors. "Me kaikki jumaloimme häntä."
"Sitä se ei ole — te ette tiedä", sanoi kuningas Pelles. "Kun hän oli täällä joku aika sitten, puhui tyttäreni hänelle tavattoman rohkeasti ja suoraan naisen ja miehen keskinäisestä suhteesta — tai oikeammin läheisimmästä suhteesta, ja ennen hänen lähtöään antoi tyttäreni hänelle toiveita, kuten luullakseni sanotaan. Koko hovi on epäilemättä kuullut kerrottavan minua kohdanneesta häpeästä."
"Jos luulette Lancelotin ryhtyvän levittämään juoruja jostakin naisesta", sanoi Bors, "ette tunne häntä. Tässä tapauksessa hänellä ei ole edes ollut aihetta salata asiaa. Te olette kohtuuton tytärtänne kohtaan."
"Olen pahoillani", sanoi Pelles. "Toivoisin olevani väärässä."
"Ritari Bors, kiitän teitä minulle osoittamastanne luottamuksesta", sanoi Elaine. "On sääli vaivata teitä perheväittelyillämme, mutta koska isäni on mennyt jo näin pitkälle, pitää hänen mielestäni esittää teille kaikki ne todistukset, joita hän luulee ratkaiseviksi. Se on ainakin huvittavaa eikä vahingoita minua ollenkaan."
"Luovutetaan se tehtävä ritari Borsille", sanoi kuningas. "Täällä naapuristossa asuu muuan ihailtava nuorimies, joka on kosinut tytärtäni. Eilen hän kertoi minulle erään jutun, jota en voi olla uskomatta, osaksi senvuoksi, että luotan häneen, mutta pääasiallisesti siksi, että hänen käytöksensä tukee tätä otaksumaa. Hän kertoi Elainen ilmoittaneen, että hän on toivottomasti rakastunut ritari Lancelotiin ja oli tunnustanutkin ritarille intohimonsa ja — minua hävettää, koska minun vielä pitää lisätä selostukseeni seuraava olennainen yksityiskohta — sanonut luulevansa, että hän vielä saisi synnyttää Lancelotille lapsen. Mutta tyttäreni väittää ritari Bromelin ymmärtäneen hänet kokonaan väärin tai vääristelleen asian, koska ritari Lancelot ei rakasta eikä ole koskaan rakastanutkaan häntä. Mutta Bromel on ihan varma siitä, että serkkunne on jollakin tavoin pelannut väärin. Hän odottaa sillan luona haastaakseen Lancelotin taisteluun. Menettelisikö hän niin, ellei hänellä olisi päteviä syitä siihen, mitä hän kertoi minulle?"
"Hän saattaa olla varma asiastaan, mutta kuitenkin väärässä", sanoi
Bors. "Minä en ainakaan pane suurta painoa hänen arvostelulleen?"
"Tunnetteko hänet?" kysyi Pelles.
"Olemme kohdanneet toisemme. Luulen tuntevani hänet. Hän tarkoittaa hyvää."