"Päinvastoin. Häpäiset itsesi tyhmällä käytökselläsi."
"Tyhmällä tai ei, olen kuitenkin iloinen, että tein niin. Miehen pitää päästää luontonsa valloilleen silloin tällöin. Jos olisin samanlainen säädyllisyyden harras puolustaja kuin sinäkin, olisin yhtä hermostunut. Olet liian pidättyväinen."
Kuningatar odotti hetkisen, ennenkuin puhui jälleen.
"Siinä tilaisuudessako siis Tristram puhui Lamorakista? Hän saattoi syystä kyllä olla kiukuissaan."
"En puhutellut Tristramia silloin, vaan vasta seuraavana päivänä."
"Oliko Lancelot mukanasi?"
"Hyväinen aika, kyllä! Hän oli ihan takanani. Hän heitti Tristramin satulasta, ja me ratsastimme tiehemme, ennenkuin Palomides ehti ahdistaa meitä jälleen."
"Jos Lancelot ratsasti tiehensä, kuten sanoit", sanoi Ginevra, "ei hän paennut vaaraa. Hän oli kai hyvin häpeissään?"
"Hän ei hyväksynyt sitä, että ratsastin heidän ohitseen. Hän väittää, että minun olisi pitänyt puhutella Tristramia. Hän vastusti menoani heidän luokseen seuraavana iltana, vaikka tulikin kanssani suojelemaan minua — tai suojelemaan ehkä sinua. Hän pelkää minun menettäneen sydämeni Iseultille."
"Gawaine väittää sitä teistä molemmista."