"Äiti raukkani!" sanoi Elaine. "No niin, mahdollisuudet eivät siis ole niinkään huonot."
X
"Ginevra!" huudahti Lancelot.
Ginevra istui korkeaselustaisessa tuolissa, jollaisen he olivat kantaneet puistoonkin hänelle. Lancelot kiiruhti huoneen poikki ojennetuin käsivarsin, mutta Ginevra ei tehnyt minkäänlaista liikettä tervehtiäkseen häntä. Lancelot pysähtyi. Ginevra näytti kalpeammalta nyt kuin silloin ulkosalla.
"En osannut lainkaan aavistaa, että sinä olet vielä noin sairas", aloitti Lancelot.
"Olen ihan terve."
"Ginevra, olemme olleet niin kauan aikaa erossa toisistamme —"
"Niin, aika on tuntunut pitkältä, ja olemme kaivanneet sinua täällä.
Arthur on kertonut minulle turnajaisista. Tyydyttivätkö ne sinuakin?"
"Eivät", vastasi Lancelot.
"Olen pahoillani. Miksi eivät?"