Lancelot istuutui penkille seinän viereen.
"Ginevra, mitä olenkaan tehnyt tai jättänyt tekemättä?"
"Et kai tiedä sitä?"
"En laisinkaan."
"No niin, esimerkiksi, sinä kohtaat Tristramin ja Iseultin — sinä ja
Arthur väijytte heitä tiellä ja ahdistatte heitä heidän teltassaan."
"Menin kuninkaan mukana molemmilla kerroilla. Miksi olet vihainen?"
"Etkä olisi mennyt kummallakaan kerralla, jos olisit ollut yksinäsi?"
"En varmastikaan!"
"Juuri senvuoksi olen vihainen. Molemmat tapahtumat olivat häpeäksi teille. Teit jotakin sellaista, minkä tiesit alhaiseksi."
"Ginevra, minun oli pakko seurata häntä. En lainkaan halua puhdistautua hänen kustannuksellaan, mutta hän oli päättänyt mennä."