"Hyvin tavatonta!" sanoi Ginevra. "Miksi teit niin?"
"Kaukana siitä, että rakastaisin tyttöä, mutta tahdon mieluummin olla häntä tapaamatta."
"Onko hän niin vastenmielinen?"
"Luulen häntä hyvinkin viehättäväksi."
"Silloin varmaankin pelkäät häntä. Pelkäätkö menettäväsi hänelle sydämesi?"
"No niin, se kuulostaa mielettömältä", vastasi Lancelot, "mutta hän on rakastunut minuun ja koska en vastaa samalla tavalla, pysyttelen mieluummin syrjässä. Ajan mittaan hän kyllä unohtaa sen."
Ginevra nauroi. Sitten hän katsoi Lancelotiin, ollen pitkän aikaa vaiti.
"En tietystikään voi näyttää hämmästyneeltä senvuoksi, että hän rakastaa sinua. Se ei olisi kohteliasta. Mutta ihmettelen, kuinka tiedät sen niin varmasti parin tavallisen kohtaamisen jälkeen."
"Hän sanoi sen minulle itse."
"Mitä?"