"Siinä tapauksessa on puhe vain Arthurista ja hänen hevosestaan", sanoi
Pelles. "Saako se todellakin yskänpuuskia?"
"Se on jättänyt hänet pulaan parissa kolmessa tilaisuudessa viime aikoina", vastasi Lancelot. "Hän käski minun ilmoittaa sen teille. Luulen sen huolestuttavan häntä."
"No niin", sanoi Pelles, "hänen hevosensa saa samoja heiniä kuin teidän hevosenne syö tällä hetkellä. Lähdemmekö itse tarkastamaan, millaisia ne ovat?"
"Se on tuskin tarpeellista", vastasi Lancelot.
"Se on mielestäni parasta. Sittenhän te voitte tarkastaa Camelotiin tuodut heinät ja päättää, onko niissä minkäänlaista eroa."
He kävelivät linnanpihan poikki talleille, ja Pelles käski erään miehen pudottaa lattialle melko suuren kimpun Pelles otti niitä kahmaloittain tarkasteltavakseen. Lancelot käänteli niitä jalallaan.
"Mitä vikaa niissä on?" kysyi Pelles.
"Ei mitään", vastasi Lancelot. "Jos vain Arthurin hevonen syö tällaisia heiniä, ei pitäisi olla aihetta valituksiin."
"Ilmoittakaa heille, etten ole lähettänyt heille muunlaisia, ja jos hevonen syö jotakin muuta, on se Arthurin asia eikä minun. Minua ei imartele lainkaan se, että tätä asiaa on ryhdytty penkomaan, ritari Lancelot. Sehän voidaan melkein lukea minulle häpeäksi. Minulla on valtakunnan parhaat niityt, ketoja ketojen vieressä täältä Caseen saakka."
"Mihin saakka?" kysyi Lancelot.