»Se on aivan totta», sanoi Menelaos, »mutta minä aavistan epämiellyttäviä mahdollisuuksia. Jos Hermione nyt sattuisi rakastumaan Pyrrhokseen, voisi Orestes luulla minun kutsuneen Pyrrhoksen tänne juuri sitä varten.»
»Voithan työntää syyn minun niskoilleni», sanoi Helena.
»Mutta Orestes suuttuu joka tapauksessa, kun sanon, ettei hän voi mennä naimisiin Hermionen kanssa», sanoi Menelaos, »ja minä tahdon pitää väittelyn korkealla tasolla — jopa periaatteellisistakin syistä. Tyttäreni ei voi mennä naimisiin sen naisen pojan kanssa, joka surmasi veljeni. Jos Orestes kuulee, että minä koetan naittaa Hermionen Pyrrhokselle, väittää hän varmasti, että ilmaisen paheksuvani murhaa vain siitä syystä, että saisin kihlauksen puretuksi ja hankkisin itselleni kuuluisamman vävyn.»
»En ymmärrä miksi sinä välittäisit siitä, mitä Orestes ajattelee», sanoi Helena. »Eihän Hermione sittenkään kuulu hänelle. Orestes ei ole tehnyt mitään turvatakseen Hermionen varmasti itselleen, jos hän todella edes haluaakaan ottaa hänet vaimokseen. Oletko ajatellut sitä? Hermione haluaa kyllä hänet, mutta sinulla ja minulla ei ole mitään syytä uskoa, että Orestes vastaa hänen tunteisiinsa. Kohtele Pyrrhosta sillä tavoin kuin kohtelisit häntä, ellei Orestesta olisi olemassakaan. Se on kohtelias tapa ja ainoa, joka herättää itsekunnioitusta.»
»Soisinpa, että en olisi kutsunut Pyrrhosta!» sanoi Menelaos. »Luuletko nyt olevan liian myöhäistä lykätä vierailua tuonnemmaksi?»
»Voikohan sanansaattaja tavoittaa hänet ennen hänen lähtöään — tai vähän sen jälkeen?» sanoi Helena. »Ei mitenkään sopisi palauttaa häntä takaisin aivan sinun oveltasi. Jos voisit toimittaa sanan hänelle, että veljesi on kuollut ja että minun sisareni on surmannut hänet, ei Pyrrhos varmaankaan ole innostunut tulemaan; hän ymmärtää kyllä varmasti, miksi emme voi ottaa häntä nyt vastaan.»
»Minä teen sen», sanoi Menelaos. »En ole koskaan toivonut häntä tänne, eikä varmaankaan ole liian myöhäistä lähettää hänelle peruutusta, jos sanansaattaja pitää kiirettä… Sitten on vielä eräs toinen asia, Helena. Olen kuullut, että eräs palvelijattaresi on käyttäytynyt sopimattomasti.»
»Ei yksikään minun tietääkseni», sanoi Helena.
»Varmasti, Adrasten — se kai hänen nimensä oli — on käynyt hullusti.»
»Sellainenko sinun mielestäsi on sopimatonta käytöstä?» sanoi Helena. »Onnettomuus on kai tässä tapauksessa täsmällisempi määritelmä. Eräs peräti kunnioitettava naapurinuorukainen on hakkaillut häntä.»