»Se on siis selvä, enkä enää epäile sitä», sanoi hänen vaimonsa.
»Olen iloinen siitä, että ymmärrät asian minun kannaltani», sanoi
Menelaos. »Odotinkin sitä.»
»Menelaos, et odottanut sitä laisinkaan!» sanoi Helena. »Tiesit, etten missään tapauksessa suostuisi lähettämään tyttöä pois. Enkä suostukaan. Adraste jää tähän taloon yhtä pitkäksi ajaksi kuin minäkin.»
Menelaos ei tahtonut uskoa korviaan. Helena nauroi hänelle.
»Jos suututat minut», sanoi Menelaos, »niin käsken kantaa sen tytön ulos ja heittää hänet kadulle!»
»En tahdo suututtaa sinua», sanoi Helena, »mutta epäilen, saatko ketään tottelemaan herttaisia käskyjäsi. Palvelijat ovat kaikki jokseenkin hyväsydämisiä, ja Adraste on hyvin suuressa suosiossa heidän parissaan.»
»Valitse nyt», sanoi Menelaos. »Joko sinä autat minua toimittamaan tytön pois johonkin paikkaan, josta sovimme yhteisesti, tai minä ajan hänet ulos talosta!»
»Koetappa, jos uskallat!» sanoi Helena. »Sepä on komea uhkaus! Miehesi eivät uskaltaisi koskea sormellaankaan siihen tyttöön. Kiellän sinua antamasta sellaista määräystä. He luulevat sinun tulleen höperöksi, ja minä sanonkin heille peittelemättä, että minulla on sama käsitys. Siitäkös nousee hälinä! Ja sinä juuri tahtoisit välttää ihmisten huomion kiintymistä kotiisi! Eikö se olisikin aivan paikallaan, että Pyrrhos saapuisi ovellesi juuri silloin, kun sankarillinen Menelaos olisi heittämässä ulos sairasta ja avutonta tyttöä, joka on aivan pian tulossa äidiksi! Voisit tietysti selittää hänelle asian jälkeenpäin. Voisit sanoa, että se oli viivästynyt, mutta välttämätön suursiivous. Voisit sanoa, että palvelijat alkoivat käyttäytyä yhtä sopimattomasti kuin herrasväkikin, ja koska et voinut muuttaa omiasi toisenlaisiksi, olit päättänyt häätää palvelijat pois talostasi. Jospa Akhilleus olisi saanut kuulla sen!»
»Tuo on varmaankin hyvin älykästä», sanoi Menelaos, »mutta sinä et saa minua taivutetuksi luopumaan aikomuksestani. Adraste voi lähteä kaikessa hiljaisuudessa tai, jos hän välttämättä tahtoo viipyä siellä, niissä häntä ei suvaita, heitätän hänet ulos!»
Hän odotti, että Helena sanoisi jotakin, mutta tämä ei puhunut mitään, istui vain rauhallisen ja huolettoman näköisenä.