Menelaos nauroi.
»Varoitin häntä rakastumasta Damastoriin», sanoi Helena, »aivan samoin kuin olen koettanut opettaa sinua rakastamaan elämää ja neuvonut olemaan rakastumatta Oresteeseen. Te olette kumpikin, vaikkakin eri tavoin, luulleet ymmärtävänne asian minua paremmin.»
»On jonkin verran eroa Oresteen ja Damastorin välillä», sanoi Hermione.
»Mutta ei lähimainkaan tarpeeksi», sanoi hänen isänsä. »Myönnän, että Adrasten pitäisi jollakin tavoin vetäytyä syrjään tästä julkisesta asemasta, jossa hän on täällä. Puhelin siitä parast'aikaa äitisi kanssa sinun sisään tullessasi. Mainitsin hänelle myöskin, että Pyrrhos on ottanut vastaan kutsumme ja tulee pian. Aiomme lykätä vierailun tuonnemmaksi. Mutta jos hän tulee, tahdon, että kohtelet häntä mahdollisimman ystävällisesti. Sinun ei tarvitse tavata häntä kovin paljon, mutta hänellä täytyy kotiin lähtiessään olla meistä edullinen käsitys. Nimittäin, jos hän tulee.»
»Minua ilahduttaa, että sellainenkin mahdollisuus on olemassa, ettei hän tule», sanoi Hermione. »En tahdo tavata häntä. Eteoneus ymmärtää häntä ja Adraste ja äiti, mutta minulla ei ole mitään yhteistä hänen kaltaistensa kanssa. En suoraan sanoen tahdo tavata häntä, vaikka hän tuleekin tänne!»
»Sinä suostut, jos minä käsken!» sanoi Menelaos.
»Isä, älä vaadi sitä minulta», sanoi Hermione. »Minusta olisi ikävä olla tottelematta sinua, mutta mikään ei saisi minua taivutetuksi puhelemaan tuon miehen kanssa. Sillä minun kannaltani joka ainoa sana, jonka lausuisin, tuntuisi petokselta.»
»Petokselta ketä kohtaan?» kysyi Helena.
»Orestesta. Isän pitäisi sanoa Pyrrhokselle, että olen kihloissa Oresteen kanssa. Arvaan, että Pyrrhos etsiskelee itselleen vaimoa, ja siveellisen velvoituksen nojalla olen minä tavallaan naimisissa.»
»Voimme nyt kerta kaikkiaan puhua tämän asian selväksi», sanoi
Menelaos. »Et suinkaan sinä ole naimisissa Oresteen kanssa, vai kuinka?»