»En vielä», sanoi Hermione.
»Enkä minä tahdo loukata sinua kysymällä oletko sivuuttanut tavalliset muodollisuudet samoin kuin Adraste. Hyvä on. Ole hyvä ja paina mieleesi, että jolleivät asianhaarat suuresti muutu, emme pidä Orestesta sopivana aviomiehenä sinulle. Olemme kokonaan luopuneet siitä avioliittosuunnitelmasta. Sinä et ole sidottu kehenkään, ja jos tapaat Oresteen salaa ilman minun lupaani, haastan hänet vastaamaan asiasta ja samoin sinutkin!»
»Menelaos», sanoi Helena, »etkö luule, että me ajamme tätä asiaa väärällä tavalla? Sinä ja minä emme toivo Hermionen menevän naimisiin Oresteen kanssa, mutta turha on kieltää tyttöä siitä. Hän ei ole enää lapsi. Hän voi suoraan sanoen alkaa pian osoittaa todellisia ikäneidon ominaisuuksia. Ja jos lausut uhkauksia, täytyy sinun myöskin toteuttaa ne.»
»Tietysti minä ne toteutan!» sanoi Menelaos. »Tähän asti olen ollut liian lempeä, mutta minä olen oppinut läksyni. Sinä teet aina oman mielesi mukaan. Jos nyt Hermione alkaa jäljitellä sinua siinä suhteessa, häviää viimeinenkin jälki hyvästä kodista.»
»Minä en jäljittele äitiä — on väärin viitatakaan mihinkään sellaiseen», sanoi Hermione. »Pidän vain sanani sille yhdelle ainoalle miehelle, jonka kanssa olen kihloissa. Koetan jossakin määrin noudattaa soveliaisuuden vaatimuksia.»
»Joutavia!» sanoi Helena. »Et tarkoita, mitä sanot, tai et ymmärrä, mitä sanot. Jos olet päättänyt mennä Oresteen kanssa naimisiin täyttääksesi soveliaisuuden vaatimukset, niin jätä koko asia sikseen. Mies ei pyydä sopivaisuutta — hän pyytää rakkautta.»
»Tuskin minun on tarpeellista sanoa, että rakastan häntä, mutta minun täytyy selvästi muistuttaa sinulle, äiti, että Oresteen ja minun rakkauteni ei ole sitä lajia, että se olisi välttämättä ristiriidassa soveliaisuuden kanssa. Salli minun huomauttaa sinulle, että koetan pitää kiinni siitä, mitä olen aina ihaillut. Minä en ole muuttunut enkä voi sanoa sinunkaan muuttuneen, mutta isä on. Muutamia viikkoja sitten hän antoi minun mielipiteilleni täyden tunnustuksen; nyt hän kannattaa kaikessa sinua. Onhan hänellä täysi oikeus hyväksyä sinun käsityksesi, jos suinkin voi. Mutta minua ei pitäisi ahdistaa vain sen vuoksi, etten voi muuttua.»
»Niin, viime viikkojen aikana on suhtautumiseni Oresteeseen muuttunut», sanoi Menelaos, »ja jos sinä et kykene ymmärtämään miksi, olen suruissani sinun tähtesi. Luulet äitisi vaikutuksen saaneen aikaan tämän käänteen. Sinun käsityksesi soveliaisuudesta sallii sinun jättää kokonaan huomioon ottamatta sen seikan, että Oresteen äiti on surmannut minun veljeni. Sellainen tekee lopun kaikkein ystävällisimmistäkin suhteista. Et ole kovinkaan herkkätunteinen, Hermione, sillä muuten et niin välttämättä tahtoisi mennä naimisiin tuohon sukuun kuuluvan miehen kanssa.»
»Olen tarpeeksi herkkätunteinen surrakseni tuota murhaa, mutta —»
»Olen kiitollinen, että myönnät edes sen», sanoi Menelaos.