»Haluaisin hyvin mielelläni tavata hänet», sanoi Menelaos. »Tuleeko hän tuomaan takaisin sen asevarustuksen, jonka lainasit hänelle, Eteoneus? Se oli minun parhaani.»
»Kyllä hän varmasti toimittaa sen takaisin, Menelaos. Luullakseni hän on luotettava sellaisissa asioissa. Tietysti hän tahtoo mahdollisimman pian pyrkiä pois tuolta paikalta, ja tänne hän tietenkin kaikkein luonnollisimmin rientää.»
»Orestes ei tosiaankaan voi haluta jäädä pitkäksikään ajaksi äitinsä läheisyyteen», sanoi Helena. »Tämän huonommin ei Klytaimnestralle olisi voinut käydä — hänen rakastajansahan on surmattu juuri sillä alueella, jossa Klytaimnestra oli mielestään niin vaikutusvaltainen!»
»Annatko nyt suostumuksesi avioliittoon?» sanoi Hermione.
»En», sanoi Menelaos. »Myönnän, että se asiain näin ollen olisi aivan paikallaan, mutta sittenkin minusta tuntuu kuin hän ei olisi sinulle sopiva mies. Eteoneuksen kertoessa meille tätä uutista olen koettanut päästä selville, miksi sydämeni on niin alakuloinen. Iloitsen kostosta, mutta luultavasti johtuukin surumielisyyteni siitä, että tiedän sinun nyt tahtovan mennä naimisiin Oresteen kanssa — mikään muu ei voisi muuttaa mieltäni näin ahdistetuksi. Tuntuu siltä kuin olisin menettänyt parhaan ystäväni, eikä Aigisthos ollut ystäväni.»
»Eteoneus», virkkoi Helena, »mitä Klytaimnestra sanoi?»
»Ei mitään.»
»Mitä hän sitten teki?»
»Ei mitään.»
Helena katseli Eteoneusta niin kiinteästi, että toiset alkoivat katsella Helenaa ja huomasivat hänen kalvenneen.