He katselivat häntä ja olivat vaiti. Hän odotti, että he auttaisivat häntä kysymyksillään pääsemään alkuun, mutta lopulta hänen oli kuitenkin itse jatkettava.
»Ne ovat osittain hyviä, osittain huonoja uutisia. Ensinnäkin, tuo nuori mies on kostanut isänsä kuoleman. Hän on surmannut Aigisthoksen.»
»Se on hyvä!» sanoi Menelaos. »Olinkin varma siitä, että Orestes selviytyisi yksin tuosta jutusta, ja minulle tuottaa erikoista tyydytystä, että poika voi huolehtia isänsä muistosta. Se todistaa, ettei hän ole huonontunut suvustaan. Se oli oikein hyvä uutinen, Eteoneus.»
»Tavallisesti sinä kerrot meille aina ensin pääpiirteet ja sitten vasta yksityiskohdat», sanoi Helena. »Saammeko kuulla yksityiskohdatkin?»
»Sanansaattaja kertoi, että Aigisthos oli alkanut hermostua peläten mahdollista kostoyritystä. Hän ei voinut päästä selville, missä Orestes oleskeli, ja eli sen vuoksi hyvin epämiellyttävissä tunnelmissa kuvitellen veitsen millä hetkellä hyvänsä painuvan kylkiluittensa väliin. Klytaimnestra kesti jännityksen oikein hyvin, tai ehkäpä hän ei sitä tuntenutkaan, mutta lopulta Aigisthos masentui täydellisesti. Hän etsi turvaa uskonnosta. Joka aamu hän hiipi kotialttarin ääreen — muistathan, Menelaos, sen paikan, jossa veljesi raivasi pois muutamia kallionlohkareita ja valmisti perheelleen pyhäkön. Siellä Aigisthos tavallisesti uhrasi jonkin pikku eläimen ja rukoili suojelua seuraavaan aamunkoittoon asti. Klytaimnestra ei mennyt sinne koskaan hänen kanssaan, sanoi sanansaattaja — hän ei luottanut ensinkään uhreihin. Niinpä pujahtikin onneton kuningas sinne tavallisesti yksin ennen kuin ryhtyi hoitamaan päivän tehtäviä. Orestes odotteli piilossa lähettyvillä, kunnes oli päässyt selville vihamiehensä tavoista. Sitten eräänä aamuna, kun Aigisthos katseli jännittyneenä liekin suuntaa, hiipi Orestes hänen viereensä ja hakkasi hänen päänsä poikki. Niin oli se asia selvä.»
»Tiesin, että tuo poika kyllä näyttäisi kykynsä», sanoi Menelaos. »Tämä nostaa hänet hyvin korkealle minun silmissäni. Jollei hänen äitiään olisi —»
»Etkö voi jättää hänen äitiään huomioon ottamatta», sanoi Hermione, »nyt kun Orestes on käyttäytynyt niin hyvin? Sanoit, että tämä koe näyttäisi millainen hänen luonteensa on. Ole nyt, isä, rehellinen ja tunnusta, että olen valinnut itselleni hyvän miehen.»
»Jos tämä todistaa, että hänellä on aviomieheltä vaadittavat ominaisuudet, niin hän on osoittanut kunnollisuutensa», sanoi Helena. »Mutta hänhän ei voi käyttää koko elämäänsä murhain kostamiseen, ja toivon, että jos kerran menet naimisiin hänen kanssaan, teet sen muista syistä etkä siksi, että hän surmasi Aigisthoksen niin rivakasti. Missä hän on nyt, Eteoneus? Tahtoisin tavata Oresteen.»
»Hän on minun tietääkseni tulossa tänne», sanoi Eteoneus, »mutta epäilen, ettei hän tule tähän taloon, ellet lähetä hänelle nimenomaista kutsua. Hänellä on se käsitys, ettei suku hyväksy häntä, tytärtäsi lukuunottamatta, ja juuri nyt hän on — no niin, jokseenkin jännittyneessä ja levottomassa mielentilassa.»
»Voisitko toimittaa hänelle perille varsinaisen kutsun? Jos voit, tee se välttämättä. Toivothan sinä hänen tulevan, Menelaos, eikö niin?»