»Sinä siis hylkäät vanhempasi toivottomina?» sanoi Menelaos. »Sinä julkenet tuomita minua, vaikka minulla on nyt hartioillani sekä tämä että monta muuta huolta, etkä kuitenkaan tee mitä pyydän vapauttaaksesi minut edes yhdestä surusta. Haluaisinpa nyt tietää kuka tässä on itsekäs.»
»Sinä olet», sanoi Hermione. »Sinä ja äiti olette keränneet itsellenne vaikeuden toisensa jälkeen ja toivotte minun auttavan teitä pulasta, vaikka samalla menettäisin itsekunnioitukseni ja uhraisin omat periaatteeni. Siitä ei olisi mitään hyötyä, vaikka puhuisinkin Kharitaksen kanssa ja samalla menettäisin sen kunnioituksen, jota nyt nautin — perheen ainoana jäsenenä — moitteettoman käytökseni vuoksi. Älä kuvittele, että en olisi kiintynyt teihin tai että iloitsisin lähtiessäni kodistani tällaisesta syystä. Mutta minulla on oikeus olla oma itseni. Ihmiset, jotka useimmin puhuvat oman elämänsä elämisestä — niinkuin esimerkiksi äiti — joutuvat tavallisesti sekoittamaan toisetkin asioihinsa ennenkuin selviävät niistä.»
»Sinä murrat sydämeni», sanoi Menelaos. »En ole tehnyt mitään enkä pyytänyt sinua tekemään mitään, mikä oikeuttaisi sinut puhumaan noin. Niin pian kuin suinkin juttelen tästä Oresteen kanssa. Hänen pitäisi tutustua asiaan meidän kannaltamme. Sinä selostat koko jutun varmasti oman käsityksesi mukaan.»
»Hermione», sanoi Helena, »ethän sinä halunnut mennä naimisiin
Damastorin kanssa?»
»En suinkaan!»
»En ole koskaan voinut ymmärtää miksi naiset ovat niin kateellisia sellaisistakin miehistä, joiden kanssa he eivät tahtoisi itse mennä naimisiin», sanoi Helena. »Enkä myöskään, miksi on helpompi antaa anteeksi murha kuin kauneus.»
IV
»Saanko tulla sisään?» sanoi Eteoneus. »En tahtoisi häiritä, mutta huomaan perheen olevan koolla ja kerron uutiseni mieluummin teille kaikille yhtaikaa.»
»Mitkä uutiset?»
»Orestesta koskevat.»