»Se on vain huhupuhetta — sanansaattaja väitti, ettei kukaan tarkoin tiedä kuinka se tapahtui. Näes, Elektra ei ole asunut yhdessä äitinsä ja Aigisthoksen kanssa — riippuiko se sitten heistä vai tytöstä itsestään, sen saat itse arvata. Niin pian kuin Orestes oli surmannut Aigisthoksen, riensi hän siihen pikku taloon, jossa Elektra asui — luullakseni hän oli naimisissa tai jotakin siihen tapaan. Muistelen, että hänessä joka tapauksessa oli jotakin omituista — ja Elektra oli pyytänyt äitiään sinä aamuna varhain käymään luokseen. Klytaimnestra tuli epäilemättä laisinkaan mitään pahaa tuossa vieraanvaraisessa kutsussa. Elektra lausui hänet sydämellisesti tervetulleeksi ja kutsui hänet sitten sisään, jossa Orestes oli piiloutuneena, ja siellä he surmasivat hänet. Kumpi sen varsinaisesti teki, sitä saat kysyä Oresteelta.»
»Älä kerro meille enää mitään!» sanoi Menelaos. »Mitä pitemmälle pääset, sitä huonompia ovat uutisesi. He pettivät hänet vieraanvaraisuuden varjolla. He pyysivät hänet tyttären kotiin surmatakseen hänet siellä! Ei voi ajatella ainoatakaan syntiä, jota he eivät olisi tehneet! Ensi sijassa on kunnioitettava vanhempia kaikkein sellaisten ihmisten parissa, jotka ovat eläimiä korkeammalla. Seuraavassa sijassa on velvollisuus vierasta kohtaan.»
»Tuo oli Oresteenkin käsitys kauan sitten, niinä aikoina, jolloin minä en tahtonut päästää häntä sisään», sanoi Eteoneus. »Hänen mielestään me olimme täysin turmeltuneita, koska emme olleet vieraanvaraisia. Mutta ajattelenpa millä tavoin hän ja hänen sisarensa antoivat anteeksi rikoksen vieraanvaraisuutta vastaan, olihan heillä kummallakin veres muisto siitä tavasta, jolla Klytaimnestra otti Agamemnonin vastaan hänen palatessaan Troijasta. Klytaimnestrahan suoritti kaikki ystävällisen emännän velvollisuudet. Toisaalta taas saattoi väittää, että Agamemnon oli isäntä talossa ja etteivät vieraanvaraisuuden vaatimukset ulottuneet häneen.»
»Eteoneus», sanoi Helena, »mitä syytä sinulla on luulla, että Elektra suoritti murhan?»
»No niin, sellainen käsitys muodostui niistä sanoista, jotka Elektra lausui jälkeenpäin. Kun kosto oli täytetty, veivät he Aigisthoksen ja Klytaimnestran ruumiit ulos ja kutsuivat ihmiset koolle kertoakseen heille mitä oli tapahtunut — he nähkääs noudattivat Klytaimnestran antamaa esimerkkiä. Mutta kun ihmiset oli saatu koolle, eivät Orestes ja Elektra voineetkaan vapautua siitä ajatuksesta, että heidän edessään makasi äiti vainajana. He lysähtivät kumpikin ihan kokoon. Elektra oli vielä huonommassa kunnossa kuin veljensä, ja he syyttivät itseään julkisesti. Sanansaattaja kertoi, että sitä oli kauhea kuunnella. Elektra toisti toistamistaan, että hän sen oli tehnyt, ja vaikka Orestes väitti olevansa osallinen rikokseen, ei hän vastustanut Elektraa sen enempää. Mutta onhan mahdotonta nojautua sellaisella hetkellä lausuttuihin sanoihin.»
»Isä», sanoi Hermione, »minä uskon, että Elektra teki murhan. Hän ainakin yllytti Orestesta. Se ei ole Oresteen tapaista. Hän tarjoutuu ritarillisesti vastaamaan rikoksesta osittain, mutta siitä olen varma, ettei hän ole sitä tehnyt. Asia ei voi olla niin hullusti kuin alussa näytti.»
»Se on niin hullusti, että en ikipäivinä salli Oresteen astua kynnykseni ylitse», sanoi Menelaos. »Sinä koetat yhä vain keksiä puolusteluja hänelle, mutta niin on kuitenkin asia, että hän surmasi äitinsä. Jos sinulla on rinnassasi edes joitakin niitä luonnollisia vaistoja, jotka ilmaisevat eron oikean ja väärän välillä, niin tiedät Oresteen tehneen rikoksen — niin suuren, että hän on tästä lähtien menettänyt paikkansa ihmisten yhteiskunnassa. Et suinkaan sinä enää ajattele häntä miehenäsi, vai kuinka?»
»Tietysti. Hän on mieheni.»
»Hermione, älä sano minulle, että tahdot mennä naimisiin sellaisen miehen kanssa, joka on surmannut äitinsä!»
»Minä menen naimisiin hänen kanssaan.»