I
»Lopputulos koko hommasta siis on, ettemme voi löytää Hermionea», sanoi
Menelaos.
»Niin on», sanoi Eteoneus. »Miehet ovat etsineet kaikkialta ympäristöstä varmaankin kymmenen penikulmaa joka suuntaan, eikä kukaan ole kuullut hänestä tai nähnyt hänen menevän ohitse.»
»Se on kerrassaan merkillistä, että nuori tyttö on voinut lähteä talosta täydessä päivänvalossa sivistyneessä maassa ja kadota jäljettömiin!»
»Minun käsitykseni on, ettei hän ole voinut mennä kauas», sanoi Eteoneus. »Myönnän kyllä, ettei minun mielipiteelläni ole suurtakaan arvoa, koska en voi ymmärtää missä hän voisi piileskellä tässä lähistöllä, mutta en hämmästyisi suurestikaan, vaikka hän tulisi sisään millä hetkellä tahansa.»
»Minä hämmästyisin», sanoi Menelaos. »Hän etsiskelee Orestesta, joka ei ole meidän maanosassamme.»
»Kuinka sinä sen tiedät?»
»Niin julkea hän ei voi olla», sanoi Menelaos.
»Toisaalta taas», sanoi Eteoneus, »ei tarvittaisi mitään muuta sinua lopullisesti sekoittamaan kuin että hän ilmestyisi näkyviin juuri yht'aikaa kuin Pyrrhos. Sen lajin sattumathan ovat viime aikoina erikoisesti suosineet sinua.»
»Se ei ole pahin mahdollisuus — vaikeinta on varmasti lausua Pyrrhos tervetulleeksi, kun täytyy samalla ilmoittaa hänelle, että tyttäreni on karannut. Meidän täytyy löytää Hermione — meidän täytyy, Eteoneus. Pyrrhos tuntee minut pääasiallisesti vain sinä miehenä, jonka vaimo karkasi, ja jos minun täytyy kertoa hänelle, että tyttärenikin on lähtenyt — ei, minun on mahdotonta kestää sitä, en suorastaan voi!»