»Ehkäpä on yhtä hyvä niinkin», sanoi hänen isänsä, »mutta minun tekisi vain mieleni tietää mistä se johtuu».
»Hän loukkasi Orestesta.»
»Mitä se tähän kuuluu? Orestes ei saa määrätä meidän vieraitamme! Mitä sinä aioit kertoa meille?»
»Orestes ja minä tapasimme tiellä Pyrrhoksen, ja —»
»Mitä sinulla oli tekemistä Oresteen kanssa?» kysyi Menelaos.
»Se ei merkitse mitään tässä yhteydessä», sanoi Hermione. »Hän ja minä kävelimme yhdessä, kun Pyrrhos tuli meitä vastaan. Arvasin kuka hän oli, mutta en sanonut mitään. Hän pysähtyi kysymään tietä, ja ennenkuin minä kerkisin estää saivat he selville toistensa nimet. Pyrrhos jäykistyi paikalla ja sanoi olevansa matkalla sinun vieraaksesi, sanoipa olevansa jo sillä hetkellä sinun vieraasi, minkä vuoksi hän oli mielestään velvollinen tarjoamaan minulle suojeluaan. Orestes kysyi keneltä hän tahtoi suojella minua, ja Pyrrhos vastasi tarjoutuvansa suojelemaan minua sellaiselta mieheltä, joka voi nostaa kätensä omaa äitiään vastaan. Ennenkuin arvasinkaan mitä oli tulossa, olivat he paljastaneet miekkansa.»
»Taistelivatko he todella?» sanoi Menelaos.
»Pyrrhos en kuollut.»
»Hermione, Pyrrhos oli vieraani! Älä kerrokaan, että Orestes on surmannut miehen, joka oli tulossa talooni minun kutsustani.»
»Orestes surmasi hänet, isä, sellaisissa olosuhteissa kuin äsken juuri kerroin.»