»Kas niin, se ilmaisee millainen käsitys Oresteella on vieraanvaraisuudesta», sanoi Eteoneus. »Minä en enää kertaakaan kadu sitä, etten päästänyt häntä sisälle tähän taloon. Jos niin kauheilla asioilla voi olla minkäänlaista eroa, on tämä jonkin verran pahempaa kuin Klytaimnestran surmaaminen. Olihan viimeksimainittu itsekin tehnyt rikoksen.»
»Minä en toivu tästä koskaan!» sanoi Menelaos. »Jos voisin vaipua kuolleena maahan tätä puhuessani, pitäisin sitä kohtalon lempeyden osoituksena. En ole koskaan ollut varsinaisesti ystävällisissä väleissä Pyrrhoksen tai hänen isänsä kanssa. Pyysin häntä luokseni käymään, ja hän lähtikin paikalla luottavaisin mielin. Sitten eräs sukulaiseni tapasi hänet tiellä ja surmasi hänet. Millä perusteella voin antaa anteeksi toisille tai itselleni?»
»Tiesikö Orestes, että Pyrrhos oli isäsi vieras?» kysyi Helena.
»Tiesi», sanoi Hermione.
»Minun velvollisuuteni Pyrrhosta kohtaan on etsiä hänen ruumiinsa ja haudata se kunniallisesti», sanoi Menelaos. »Sitten minun kai on kostettava Oresteelle. Jollen tee sitä, luulevat ihmiset minun olevan osallisena entistä vihamiestäni vastaan punotussa juonessa.»
»Sinä et voi kostaa Oresteelle!» sanoi Hermione. »Hän ei tehnyt mitään väärää. Näin koko tapauksen, ja jos hän olisi menetellyt toisin, halveksisin häntä. Pyrrhos loukkasi häntä — minusta tuntui siltä kuin hän olisi loukannut minuakin. Älä ymmärrä minua väärin — en koeta puolustaa Orestesta, sillä hän ei tarvitse puolustusta. Pyrrhos ei ollut tänne tulossa minun tai kenenkään muunkaan onnen vuoksi. Olen iloinen siitä, että Orestes surmasi hänet. Jollei hän olisi sitä tehnyt, niin minä olisin surmannut Pyrrhoksen. Päätin sen samana päivänä, jolloin isä sanoi aikovansa naittaa minut hänelle. Jos pakotat ihmiset toimimaan itsepuolustuksekseen, niin he toimivat!»
»Klytaimnestra!» sanoi Menelaos.
»Minun hyviä tapojani suosiva tyttäreni!» sanoi Helena.
»Tässä ei ole enää mitään lisättävää», sanoi Menelaos. »Jos vielä jokin uusi onnettomuus voi kohdata kotiani, en enää tiedä sen nimeä. Älkäämme enää puhelko tästä. Jos Hermione tahtoo mennä Oresteen kanssa naimisiin tämän jälkeen, täytyy meidän myöntää, että hän tietää kaikki tuon nuorukaisen huonoimmat puolet, ja niinhän sanotaan, ettei makuasioista sovi väitellä. Saanko kysyä, Hermione, vain uteliaisuudesta, haaveiletko murhaajan vaimoksi menemisestä?»
»En haaveile», sanoi Hermione, »vaan olen jo».