»Minun mielestäni on parempi, ettei hän tule tänne, koska isä vastustaa.»
»Aivan oikein», sanoi Helena, »mutta isäsi on peruuttanut kieltonsa».
»Sitä en tosiaankaan tiedä tehneeni.»
»Suo anteeksi! Luulin sinun olevan siinä yhtä mieltä kanssani, että minun on parempi tavata hänet täällä kuin yksinäni poissa kotoa.»
»No niin, siinä merkityksessä kyllä», sanoi Menelaos.
»Kuinka pian siis luulet sen käyvän päinsä, Hermione?»
»En tahdo, että hän tulee tänne, äiti. En ole varma siitä, mitä te aiotte tehdä hänelle.»
»Lapsi kulta, hänhän on täysin turvassa. Takaan kunniasanallani, ettei hänelle tapahdu täällä mitään.»
»En tiedä mitä aiot sanoa hänelle enkä halua hänen näkevänkään sinua», sanoi Hermione. »Hän on nyt täysin onnellinen — tai ainakin olisi, jollei olisi joutunut noiden henkilökohtaisten onnettomuuksiensa uhriksi.»
»Nehän juuri estävät kutakin meistä tuntemasta itseään onnelliseksi», sanoi Helena, »niitä harvoja lukuunottamatta, jotka surevat toisten vuoksi. Et suinkaan sinä luule Oresteen kuuluvan sen lajin ihmisiin. Lähetä hänet tänne, Hermione. Minä lupaan luovuttaa hänet sitten takaisin sinulle. Voisiko hän tulla tänne huomenna?»