»Menettelisit viisaasti lähettäessäsi hänet tänne», sanoi Menelaos. »Lopultahan asiat kuitenkin johtavat siihen. Äitisi tahtoo tavata hänet. Takaan sinulle, etten anna hänen viipyä kauan ja ettemme tee hänelle mitään pahaa.»
»Ilmoita minulle etukäteen koska hän tulee», sanoi Eteoneus, »niin minä voin kehoittaa uutta portinvartijaa kääntymään selin ja olemaan aivan kuin ei huomaisikaan häntä. Tuon tapaista miestä ei voi ottaa vastaan samalla lailla kuin ylimalkaan vieraita.»
»Mitä sinä puhut uudesta portinvartijasta?» sanoi Helena. »Entinen hoitaa toimensa täysin tyydyttävästi.»
»Eteoneus lähtee nyt luotamme», sanoi Menelaos. »Hän tahtoo vetäytyä syrjään, ja minä lupasin vapauttaa hänet heti Hermionen palattua. En osannut aavistaakaan hänen tulevan takaisin näin pian. Muuten en olisi luvannutkaan sellaista. Minulla ei ole toistaiseksi tiedossa ketään hänen paikalleen.»
»Etkö sinä voisi jäädä luoksemme, Eteoneus?» sanoi Helena. »Olet täällä vanhin ystäväni. Sinä avasit tämän talon oven, kun minä tulin siitä morsiamena.»
»Ja kun palasit Troijasta», sanoi Eteoneus. »En voi tehdä enää mitään hyväksenne, ja minun on jo aika lähteä.»
»Sinä et saa lähteä luotamme — meidän pitää keskustella siitä asiasta enemmän», sanoi Helena. »Eihän sinun päätöksesi voi olla niin lopullinen.»
»Aivan niin, sinä siis jäät», sanoi Menelaos. »Aavistat etukäteen kuinka tämä asia päättyy.»
»Päätökseni on peruuttamaton, Helena, ja mieluummin jätän kaikki keskustelut sikseen.»
»Se surettaa minua», sanoi Helena, »mutta sinähän sen itse parhaiten tiedät. Tulethan sanomaan minulle jäähyväiset ennen kuin lähdet?»