»Varmasti tulen», sanoi Eteoneus.
»Nyt olet mennyttä miestä, ukko», sanoi Menelaos. »Ja sinä siis lähetät
Oresteen tänne huomenna?»
»En», sanoi Hermione, »en lähetä häntä ensinkään. Odotan vain saadakseni lausua jäähyväiset Eteoneukselle ja sitten lähden. Minä en palaa. Meitä ei todella kaivata täällä, eivätkä kauniit sanat muuta sitä asiaa. Minä en halua palata missään tapauksessa — me emme kuitenkaan voi koskaan nähdä asioita samassa valossa.»
»Laputa tiehesi sitten ja katoa näkyvistäni!» sanoi Menelaos. »Miksi sinä vitkastelet täällä ja toistat toistamistasi, ettet hyväksy meitä? Sanooko sinulle vaistosi mitään siitä, mitä sinä ja miehesi olette tehneet? Kuka inhimillinen olento koskaan välittää siitä, hyväksytkö sinä hänen tekonsa vai et? Olemme sallineet sinun astua sisään tähän taloon ja jäädä tänne muutamiksi minuuteiksi ikäänkuin et olisikaan lainsuojaton. Kun ensi kerralla pyrit jonkun ystäväsi luokse, huomaat ehkä erotuksen!»
»Menelaos! Menelaos!» sanoi Helena. »En tahdo päästää Hermionea menemään ennenkuin hän on luvannut lähettää miehensä tervehtimään meitä. Jos Hermione tekee sen, luulen meidän kaikkien taas jonakin päivänä ymmärtävän toinen toisemme. Enhän minä tahdo puhella sisareni murhaajan, vaan hänen poikansa kanssa. Jos Hermione rakastaa häntä noin kaiken uhallakin, täytyy hänessä varmasti olla jotakin sellaista hyvää, josta en ole tietänytkään. Minun tekisi mieleni tunnustaa erehdykseni, jos olen erehtynyt. Tahtoisin välttämättä tavata hänet itse.»
»Hän on ihana ihminen — et voisi olla ihailematta häntä, jos todella tuntisit hänet. Sinussa ja isässä oli juuri se vika, että te ette tunteneet häntä ettekä tahtoneet häneen tutustuakaan.»
»Tahdoimmehan me!» sanoi Menelaos. »Mehän kehoitimme sinua kutsumaan hänet tänne vierailulle, mutta sinä et saanut häntä käsiisi. Eihän se ollut meidän syymme, että sinä et ollut selvillä hänen olinpaikastaan!»
»Ei se ollut Hermionenkaan syy», sanoi Helena, »ja me voimme nyt huomata, ettei siitä voi Orestestakaan moittia. Pyydätkö häntä käymään täällä huomenna?»
»Toimitan kutsun perille», sanoi Hermione. »En vain voi ymmärtää mitä hänen pitäisi tehdä.»