»Olit ystävällinen, kun tulit, Orestes», sanoi Helena. »Arvaan kyllä, että sinulla on yllin kyllin työtä tällä hetkellä, mutta minun teki mieleni tavata sinut heti kun Hermione kertoi teidän olevan naimisissa.»
»Sanoisin mielelläni, mutta en voi, että minun oli hauska tulla tänne», sanoi Orestes. »Sinulla on täysi syy vihata minua. Pelkäsin sinun tapaamistasi.»
»En minä vihaa sinua», sanoi Helena, »ja toivon, että kauhusi osoittautuu aiheettomaksi. Tahtoisin mielelläni olla ystävällisissä väleissä tyttäreni miehen kanssa. Se onkin ainoa syy, jonka vuoksi pyysin sinua tulemaan.»
»Sinä et toivonut minun menevän naimisiin Hermionen kanssa», sanoi
Orestes.
»En toivonutkaan.»
»Halusit naittaa hänet Pyrrhokselle.»
»Niin halusin.»
»Sitten en osaa oikein luottaa tähän äkilliseen ystävyydenpuuskaan.»
»Orestes hyvä, olen aina ollut varma siitä, että suhtautuisin ystävällisesti vävyyni niin pian kuin hänet vain on valittu. Ystävyys ei ole äkillinen — vaan avioliitto. Soisinpa sinun tietävän kuinka usein nimeäsi on mainittu meidän talossamme minun paluuni jälkeen. Pyysin moneen kertaan Hermionea kutsumaan sinut tänne vierailulle, sillä olisimme kovin mielellämme tahtoneet tavata sinut, mutta hän ei tietänyt olinpaikkaasi. Myötätuntomme oli sinun puolellasi. Tiesimme mikä kauhea vastuunalaisuus painoi hartioitasi.»
»Tunnen itseni tekopyhäksi ottaessani vastaan sinun myötätuntosi», sanoi Orestes. »En ole pitänyt sinua ystävänäni.»