»Avaisitko tuon pienemmän repun?» sanoi Hermione. »Ei, isä ei ole yhteiskunnallinen mielenlaadultaan, mutta hänen yksilölliset korppunsa ovat hyvin käyttökelpoisia.»
»Se herättää minussa toivoa», sanoi Orestes, »että Helenan ajatukset ovat kokonaan kiintyneet siveellisten asiain mietiskelemiseen. Se on lupaava merkki, joskin hän näkee kaikki nuo asiat hyvin rajoitetulta ja henkilökohtaiselta kannalta. Huomasit varmaankin, että kaikki hänen teoriansa valaisevat hänen omaa käytöstään. Väittäisin sitä hyvin laihaksi tulokseksi. On mahdotonta päästä pitkällekään nykyajan siveysopissa, jollei pohdi sitä yhteiskunnallisena pulmana. Autiolla saarella elävä yksinäinen mies ei voi olla hyvä eikä paha.»
»Voi, sinä et ymmärrä äitiä laisinkaan!» sanoi Hermione. »Oma selostuksesi siitä, mitä hän sanoi, paljastaa minulle tuon kaiken paremmin kuin ilmeisesti itsekään ymmärrät. Aivan varmasti äiti huomauttaisi tuollaisen vertauksen johdosta, että yksi ainoa omenakin autiolla saarella olisi joko hyvä tai huono ja että samoin olisi yksinäisen miehenkin laita. Ja jollei yhteiskunta olisi saapuvilla antaakseen arvoa tuolle omenalle tai jos yhteiskunta olisi saapuvilla eikä antaisi arvoa tuolle miehelle, niin sitä pahempi yhteiskunnalle.»
»Sehän on selvä, että tuollainen vastaus johtuu kehittymättömän mieleen», sanoi Orestes. »Jollei yhteiskuntaa olisi säädöksineen ja mittapuineen, niin kuinka voisi tietää mikä on hyvä ja mikä huono omena? Toiset pitävät vihertävistä, toiset hyvin pehmeistä.»
»Et suinkaan tarkoita, että oikea ja väärä ovat vain makuasioita!» sanoi Hermione. »Minä olen tässä asiassa äidin kannalla. Uskon, että on olemassa tosiaankin hyviä omenoita. Jospa meillä nyt olisi edes yksi tässä… Orestes! Jos oikea ja väärä ovat vain makuasioita, niin sitten et ollut ehdottomasti oikeassa — siinä, mitä teit. Sinä vain luulit olevasi!»
»Luulin olevani ja yhä vieläkin luulen niin», sanoi Orestes, »ja tärkeimpänä tukena on minulla tässä käsityksessäni se, että noudatin yhteiskunnan parhaimmiston käsitystä kostosta».
»Mutta et pojan velvollisuuksista», sanoi Hermione.
»Sinulla ei ole äitisi hyvää aistia eikä hänen käytöstaitoaan», sanoi
Orestes. »Minun oli valittava kahden yhteiskunnallisen velvollisuuden
välillä sellaisessa tapauksessa, jossa kumpikin vaihtoehto oli väärä.
Siinä oli, niinkuin mainitsin, kysymys makuasiasta.»
»Jos molemmat menettelytavat olivat vääriä, niin eikö sinun mielestäsi noissa yhteiskunnallisissa velvollisuuksissa ole jotakin kieroa?»
»Hermione, mikä on tehty, se on tehty, ja sinä vain lisäät onnettomuuttani tuollaisilla kysymyksillä. Sinun olisi pitänyt puhella tällaisista asioista etukäteen tai pysyä aivan vaiti!»