»Jos minun pettymykseni todisti erehdykseni suureksi, Kharitas, niin useimmat avioliitot ovat kohtalokkaita erehdyksiä. Ole hyvä ja koeta ymmärtää miksi olin pahoillani Pariksen vuoksi. Minä tunsin, että hänkin oli menettänyt itsensä mielettömyydessä, menettänyt jollekin sellaiselle, joka en ollut minä, jollekin, josta minä panin hänet uneksimaan, jollekin, jota hän ei koskaan löytäisi — että hän oli mennyttä samoin kuin minäkin. Mutta sellaistahan sattuu avioliitossa, jos se alkaa rakkaudella. Moni kelpo mies on mennyttä. Ja jos asiaan syventyy paremmin, Kharitas, niin kuinka on vaimojen laita? Eikö ole minun vuoroni kysyä millaisena oma sydämesi on läpäissyt kaikki nämä vuodet?»
»En luule voivani puhua mistään niin salatusta asiasta edes sinunkaan kanssasi, Helena. Sitäpaitsi minulla ei ole mitään kertomista. Mieheni ja minä olemme olleet toisillemme ehdottoman uskolliset.»
»Mutta asia voisi olla toisin, jos teillä olisi talossanne kaunis palvelijatar. Mitä sinuun itseesi tulee, Kharitas, niin oletko mielestäsi vielä rakastumisesi alkuaikain ensi huumauksen vallassa vai tunnetko olevasi hyveellinen sen vuoksi, että olet aina välittänyt toisista miehistä vieläkin vähemmän kuin omastasi?»
»Älä puhu tuolla tavoin, Helena, sinä loukkaat minua. Tunnustan olevani vanhanaikainen. Pidän siitä tavasta, jolla entisaikaan miehet ja naiset seurustelivat keskenään.»
»Niin Adrastekin», sanoi Helena. »Hän näyttää tavanneen jonkun ystävän puutarhasi toisessa päässä. He ovat viime neljännestunnin ajan keskustelleet erittäin tuttavallisesti, jopa hellästikin.»
»Laupiaat jumalat!» huudahti Kharitas. »Sehän on poikani Damastor! Mitä sanoinkaan sinulle, Helena, mitä sanoinkaan sinulle!»
VII
Hermione oli Helenan lapsi, mutta Menelaos oli hänen isänsä. Tytöllä oli isänsä tumma tukka, hänen mustat silmänsä ja hänen kuninkaallinen ryhtinsä. Hän tiesi aina kuka oli. Helena oli kuninkaallinen synnyltään, Hermione perinnöltään. Hän ei itse ollut kaunis, mutta johti katsojan mieleen kauneuden, ja hänellä oli ihailtava luonne. Maailman saattoi hänen mielestään pitää järjestyksessä älyllä ja päättäväisyydellä. Hän oli halukas suorittamaan siinä oman osansa. Nyt hän seisoi Helenan edessä pitkänä ja hoikkana, hyvin huolettomana ja tuumi mielessään miksi hänen äitinsä oli lähettänyt noutamaan hänet.
»Hermione, olen huomannut, että täällä Spartassa on minusta liikkeellä joitakin häpeällisiä juoruja. Ehkäpä sinä voit selittää ne.»
»Mitä niistä tarkoitat, äiti?»