»No niin, en halunnut kertoa sinulle sitä aikaisemmin — hänhän on sisaresi — mutta se on yksi niitä asioita, joita ajattelin sinun tullessasi sisään. Eteoneus sanoo, että Klytaimnestra on lopettanut välinsä Agamemnonin kanssa. Sisaresi on elänyt aivan julkisesti Aigisthoksen kanssa ja aikoo tehdä kaikesta selvän veljeni kanssa, kun hän palaa. Siitä tulee hirveä väittely. Valitan Aigisthoksen kohtaloa, kuinka asia sitten päättyneekin. Jos vain tietäisin missä Agamemnon nyt on — sinun tullessasi tuumin juuri itsekseni millä tavoin voisin auttaa häntä tarvitsematta vetelehtiä saamattomana Klytaimnestran kynnyksellä.»
»Sisareni ei ole koskaan ymmärtänyt kuinka aviomiestä on kohdeltava», sanoi Helena, »ja vaikka en olekaan mielistynyt Agamemnoniin, olen aina tuntenut myötätuntoa häntä kohtaan. Jokainen mies ansaitsee, että vaimo suhtautuu häneen määrätyllä tavalla. Jos se on ollut Klytaimnestralle mahdotonta, olisi hänen pitänyt lähteä pois kotoaan. Mutta en ymmärrä miksi Klytaimnestran käytös olisi syynä siihen, että me naittaisimme tyttäremme hänen pojalleen.»
»Ei suinkaan se olekaan», sanoi Menelaos, »mutta ei myöskään este. Älä tuomitse Orestesta ennen kuin olemme tutustuneet häneen. Miksi emme voisi lähettää noutamaan häntä, jotta saisimme selville miltä hän näyttää? Tai odottakaamme siksi kunnes hän tulee — Eteoneus sanoo hänen ilmestyvän pian.»
»Kuinka hän sen tietää?»
»Ei hän tiedä mitään varmaa, mutta hän sanoo Oresteen käyneen täällä määräaikain kuluttua, ja häntä voi odottaa piankin.»
»Eteoneus on siis auttanut tätä asiaa selkäni takana?»
»Et sanoisi noin, jos kuulisit hänen itsensä puhuvan», sanoi Menelaos. »Hän näyttää pitävän Oresteesta vieläkin vähemmän kuin sinä. He ovat riidelleet — suorastaan kironneet toisensa portinvartijamme selostuksen mukaan, ja siitä olen varma, ettei hän kertonut minulle pahinta. Lyhyesti sanoen hän on tässä asiassa yhtä mieltä sinun kanssasi.»
»Siinä tapauksessa hän varmaankin esitti sinulle päteviä syitä, joitten perusteella hän ei hyväksy Orestesta. Mitä hän tietää nuorukaisesta?»
»Koska pakotat minut puhumaan», sanoi Menelaos, »niin on minun sanottava, että Eteoneus pelkää pojan liiaksi muistuttavan sinua — nimittäin mielipiteiltään.»
»Sen hän on perinyt äidiltään», sanoi Helena. »Eteoneus ei ole koskaan ymmärtänyt minua. Olen vakuutettu siitä, että poika on ilmetty Klytaimnestra. Pojat perivät tavallisesti ominaisuutensa äidiltään ja tytöt isältään.»