»Sittenhän voit karata Pyrrhoksen kanssa, päästä selville erehdyksestäsi ja mennä sen jälkeen naimisiin Oresteen kanssa.»
»Tämä ei mielestäni ole laisinkaan huvittavaa», sanoi Hermione. »Olet loukannut minua kovasti. Saanko mennä?»
»Et, tyttäreni, et saa lähteä. Tule takaisin tänne ja istuudu taas. Auta minua kokoamaan ajatuksiani. Olen puhellut äitisi kanssa sinusta ja Oresteesta ja tunnen mieleni hyvin masentuneeksi. Hän pelkää, ettei Orestes sittenkään ole oikea mies sinulle, ja minustakin tuntuu, että meidän pitäisi vielä harkita asiaa. Äitisi selittää varmasti itse sinulle mielipiteensä. Minä olen vain maininnut tärkeimmät kohdat. Minä puolestani hyväksyn Oresteen, ja sinä ja minä ymmärrämme toisemme tarpeeksi hyvin keskustellaksemme hänestä maltillisesti ja toivoakseni kiihtymättä. Kerroppas minulle millainen mies hänestä on tullut.»
»Hän on jokseenkin pitkä — ja kerrassaan kaunis mies», sanoi Hermione, »ja muuten hänellä on hyvin viehättävät henkilökohtaiset ominaisuudet. En luule olevani puolueellinen — olen varma siitä, että sinä tulet pitämään hänestä!»
»Sehän on selvää», sanoi Menelaos. »Jättäkäämme nyt hänen kauneutensa ja puhelkaamme hänen luonteestaan. Millainen mielenlaatu hänellä on — nimittäin luonne ja niin edespäin?»
»Hän on hyvin mietteliäs», sanoi Hermione, »ehkäpä vähän liian vakava, mutta sellaistahan voi vain sanoa hyväksi viaksi. Hän on paljon harkitsevampi kuin voisi kuvitellakaan niin nuoresta miehestä ja hän on hyvin velvollisuudentuntoinen. Hänen seurassaan tunnen itseni kerrassaan kevytmieliseksi. Hän on aivan liian hyvä minulle.»
»Tuota viime väitettäsi epäilen», sanoi Menelaos. »Kuuleppas, Hermione, kuvauksesi on erittäin mieluinen minulle, mutta älä sano äidillesi samaa. Parempi sinun olisi kuvailla hänen rajumpia ominaisuuksiaan puhellessasi hänelle — ja hänen vikojaan. Mitkä niistä ovat pahimpia?»
»Hänellä ei ole — no niin, en tahdo sanoa, ettei hänellä ole niitä yhtään, sillä jokaisella ihmisolennolla on joitakin, mutta hän on niin ystävällinen ja hienotuntoinen minua kohtaan, niin kiintynyt vanhempiinsa, niin innokas suojelemaan minun mainettani ja omaansa, että en voi ymmärtää minkä varsinaisen vian hänestä voisi löytää.»
»Hän on kaikesta päättäen merkillinen nuori mies», sanoi Menelaos, »mutta usko pois, äitisi ei koskaan hyväksy häntä. Sinun täytyy mahdollisesti valita joko hänet tai äitisi.»
»Valitsen nyt jo Oresteen», sanoi Hermione.