»En ole vielä selostanutkaan mitään yksityiskohtia», sanoi Eteoneus.
»Mainitsin vain päätapaukset.»
»Sinulla on siis enemmänkin kertomista?» sanoi Helena.
»Tarkemmin selostettuna tapahtui kaikki seuraavalla tavalla», sanoi Eteoneus. »Sanansaattaja kertoi, että Agamemnon meni sisään taloon, niinkuin kulkukauppiaskin oli maininnut, ja vähän ajan kuluttua lähti kansa pois, koska ei mitään huvituksia ollut odotettavissa. Sitten Klytaimnestra kutsutti heidät kaikki takaisin, tuli itse ulos ja piti heille puheen. Hän sanoi olleensa naapureitten kanssa niin erinomaisen hyvissä väleissä, ettei mikään estänyt häntä paljastamasta heille kaikkea peittelemättä. Hän sanoi juuri surmanneensa miehensä. He tiesivät luultavasti, että Aigisthos ja hän olivat eläneet yhdessä ja pitäneet itseään avioparina jumalain silmissä, jos jumalat olivat sitä huomanneet. Hän oli epäillyt, että Agamemnon palaisi — oikeastaan toivonutkin, että hän palaisi, sillä Agamemnon oli surmannut heidän tyttärensä, ja hänen, Klytaimnestran, pyhä velvollisuus oli — kuten varmasti kaikki läsnä olevatkin ymmärsivät — surmata lapsensa murhaaja. Hän toivoi kaikkien käsittävän, että hän oli tappanut Agamemnonin kostaakseen Iphigeneian puolesta eikä suojellakseen rakkaussuhdettaan Aigisthoksen kanssa. Tuo rakkaus oli itse asiassa saanut alkunsa epäsuorana seurauksena siitä, mitä Agamemnon oli tehnyt. Hän tunnusti, että lapsen puolesta kostaminen oli siitä syystä muuttunut hänelle vaikeammaksi, kun Agamemnon oli hänen laillinen puolisonsa, jota hän oli kerran rakastanut. Hän tunnusti myöskin täydellisesti vapautuneensa tunnonvaivoista sen tavan vuoksi, jolla Agamemnon oli palannut. Hän oli suorastaan tuonut Kassandran kotiinsa jalkavaimonaan. Klytaimnestra oli sen vuoksi opastanut Agamemnonin erääseen talon loukkoon, kehoittanut häntä lepäämään, ja kun hän oli riisunut aseensa, surmannut hänet. Mustasukkaisuuden puuskassa, jota hän nyt myönsi katuvansa, hän oli myöskin surmannut Kassandran. Nyt hän sanoi selvästi ymmärtävänsä, että tuo toinen murha oli tarpeeton, mutta silmänräpäyksessä oli vaikea harkita kaikkea. Hän toivoi ensiksikin heidän kaikkien tietävän, että hän oli tehnyt kaikki yksin ilman kenenkään apua, ja toiseksi, että hän oli ylpeä siitä ja ettei hänen tarvinnut millään puolustella itseään. Nyt hän aikoi ottaa Aigisthoksen lailliseksi puolisokseen. Hän ei ollut Agamemnonia surmatessaan ollenkaan turvautunut Aigisthoksen apuun, sillä riitahan ei suoraan sanoen koskenut hänen rakkausasioitaan, vaan hänen tytärtään. Aigisthos oli täysin syytön. Jos joku oli rikollinen, niin vain hän, Klytaimnestra, mutta hän oli taipuvainen uskomaan, että tämä viimeinen vaihe pyyhki rikollisuuden pois sen sijaan, että se itse olisi merkinnyt rikosta. Sanansaattajan mielestä se oli hyvä puhe», sanoi Eteoneus, »ja ensin se otettiinkin hyvin vastaan, mutta ihmiset alkoivat sitten lähemmin ajatellessaan huomata, että Klytaimnestran todellisena tarkoituksena oli suojella Aigisthosta ja suunnata rikoksen varjo sille taholle, jossa ei kosto ollut mahdollinen. Sanansaattajan tietämän mukaan saa Orestes ihmiset puolelleen, jos hänen onnistuu surmata Aigisthos, mutta jos hän epäonnistuu, asettuvat kaikki luultavasti Klytaimnestran puolelle — hän on nyt siellä lujasti tilanteen valtiaana.»
»Tietysti hän on», sanoi Helena. »Hän on epäilemättä suunnitellut sen kokonaan jo aikoja sitten, puheenkin. Hän ei jätä mitään sattuman varaan. Hän murhasi Agamemnonin. Minua ilahduttaa, että hän edes tunnusti tekonsa.»
»En voi sitä uskoa vieläkään», sanoi Menelaos. »Sehän on paljoa kauheampaa kuin olisin voinut kuvitellakaan!»
»Toivoisinpa voivani sanoa samaa», sanoi Helena, »mutta Klytaimnestralta voi sentään odottaa mitä tahansa. Minua surettaa, Menelaos, sekä sinun että itseni vuoksi. Minusta tuntuu siltä kuin minun sukuni pahaintekojen varjon pitäisi langeta minuun… Jos Klytaimnestra vain halusi elää Aigisthoksen kanssa, niin olisihan hän voinut karata hänen kerallaan ja jättää Agamemnonin rauhaan. Mutta istua kotona, syödä Agamemnonin ruokaa ja kuluttaa hänen omaisuuttaan tuon mihinkään kelpaamattoman Aigisthoksen kanssa — ja sitten kun Agamemnon palaa takaisin teeskennellä hellää tervetuliaistoivotusta, saada hänet turvalliselle mielelle ja sitten pistää hänet kuoliaaksi — kas se on juuri Klytaimnestran kaltaista.»
»Minua hämmästyttää, että voit olla noin kova sisartasi kohtaan», sanoi Menelaos. »Minä olen tietenkin samaa mieltä, mutta olisin odottanut sinun puolustavan häntä.
»Minulla on omat syyni», sanoi Helena.
»Eteoneus», sanoi Hermione, »luuletko, että Orestes selviää yksin
Aigisthoksesta?»
»Kysyin samaa sanansaattajalta», sanoi Eteoneus, »mutta hänellä ei ollut asiasta minkäänlaista mielipidettä. Aigisthoksesta ei tiedetä paljonkaan. Hän voi olla heikko mies, niinkuin näyttää, Klytaimnestran nöyrä varjo, tai sitten hän voi olla koko jutun alkusyy ja aiheuttaja. Sitä on hyvin vaikea sanoa.»