»Luullakseni oli Aigisthos pääsyyllinen», sanoi Eteoneus; »häntä Orestes nyt ajaa takaa ja kenties hän on jo kostanutkin sen teon hänelle. Sanansaattajan väitteen mukaan on Klytaimnestrakin sekaantunut juttuun.»
»Sisareni, sisareni! Tiesin sen!» huusi Helena.
»Mitä tiesit, Helena?» sanoi Menelaos.
»Tiesin sisimmässäni, että Klytaimnestra surmaisi hänet jonakin päivänä. Hän se onkin syyllinen, eikä Aigisthos! Eteoneus koettaa säästää minua, mutta olen varma siitä, että asianlaita on niin.»
»Helena», sanoi Menelaos, »sinulla ja minulla on ollut vaikeita hetkiä, ja minä olen sanonut sinusta kovia sanoja suoraan vasten kasvoja, mutta en usko, että sinun sisaresi voisi tehdä sellaista. En voi uskoa sitä naisesta, joka on niin lähellä meitä ja on sinun vertasi. Tämä murha on juuri sellainen, että se sopii raukkamaisen Aigisthoksen suunnittelemaksi. Jos Klytaimnestra olisi johtanut asioita, olisi murha suoritettu rohkeasti ja draamallisesti. Voin kuvitella kuinka hän tekisi sen julkisesti ja kerskailisi vielä siitä, mutta hän ei ollut tällaista pelkurimaista ansaa virittämässä. Veljeni! Hän sanoikin, että me emme enää koskaan tapaisi toisiamme!»
»Luultavasti isä on oikeassa», sanoi Hermione. »Tädilläni on vakinaisestikin peloittavan kiihkeä luonne, ja kun hän on suutuksissaan, niinkuin oli nyt Agamemnonille, on hän oikea raivotar Oresteen sanain mukaan. Tämä salamurha ei olisi miellyttänyt häntä, se olisi saanut varjoon hänen asiansa oikeudenmukaisuuden. Jos hän olisi aikonut surmata Agamemnonin, olisi se tapahtunut kuin julkisena mestauksena. Hän piti Agamemnonia lapsensa murhaajana, joka hän todella olikin, vai kuinka? Mutta Klytaimnestran asiaa ei suinkaan olisi parantanut se, että hän olisi iskenyt Agamemnonin kuoliaaksi takaa päin.»
»Klytaimnestran luonteessa on aina ollut jotakin sellaista, jota en ole voinut ymmärtää», sanoi Helena, »ja johon en ole koskaan voinut luottaa. Hän oli melko tunteellinen, ja häntä olisi voinut pitää lempeäluonteisena, mutta minulla on aina ollut se epämiellyttävä varmuus, että hän oli sisimmässään epäinhimillinen. Antaisin mitä tahansa, jos saisin kuulla, että hän ei surmannut Agamemnonia, mutta olen täysin varma siitä, että hän surmasi.»
»Jos hän olisi tehnyt sen teon», sanoi Menelaos, »olisivat ihmiset jo surmanneet hänet siitä kostoksi. Veljeni ei ollut maassaan koskaan sanan tavallisessa merkityksessä kansansuosiossa — mutta hänen miehensä olivat kiintyneet häneen, ja varmasti he olivat hänen lähettyvillään tuolla hetkellä. Minusta on ehdottoman selvää, että Aigisthos viritti ansan, ja sitten pantiin liikkeelle sellainenkin juttu, että Klytaimnestra auttoi häntä. Se on seuraus heidän sopimattomasta yhteiselämästään. Ihmiset otaksuvat tietysti Klytaimnestran suunnitelleen kaikki.»
»Sitäpaitsi on vielä yksi asia otettava huomioon», sanoi Hermione. »Klytaimnestra tietää, että tämä murha kostetaan jollakin tavoin. Orestes vaatii Aigisthokselta hirvittävän sovituksen, mutta jos Klytaimnestra olisi sekaantunut asiaan, olisi Oresteen rangaistava häntäkin — ehdottomasti kaikkia murhaajia. Klytaimnestra ymmärtää mihin sellainen teko johtaisi.»
»Orestes ei surmaisi äitiään», sanoi Menelaos, »muuten olen kanssasi yhtä mieltä. Minun mielestäni on Helena väärässä arvostellessaan sisartaan… Eteoneus, kertoiko sanansaattaja sinulle vielä yksityiskohtaisemmin asiasta?»